Hävikkiä kaikkialla

Hävikkiviikkoa vietetään 22.–28. syyskuuta. Viikon tavoitteena on herättää keskustelua ruokahävikistä ja lisätä ruuan arvostusta.

Millaista ruokaa eilisen tähteistä voisikaan valmistaa tai tuunata? Kuluttajaliitto kutsuu kampanjasivuillaan kaikki jakamaan omia vinkkejään tähteiden ja ylijäämäraaka-aineiden hyödyntämiseen sekä hävikin vähentämiseen.

Kampanjasivulla kannustetaan hyödyntämään aineksia tähän tapaan: Ruoanlaitto ei edellytä monimutkaisia reseptejä tai täydellisiä suunnitelmia – usein toimivat arkiruoat syntyvät siitä, mitä kotona jo on. Ateriaksi käy hyvin myös sekalainen sörsseli. Esimerkiksi eilisen riisistä paistuu herne-maissi-paprikasekoituksen, nahistuneiden kasvisten ja tofun kanssa kelpo ateria.

Hävikki-sanan juurilla

Hävikki on hävitä-verbistä johdettu substantiivi. Johtimen -kki sisältäviä verbikantaisia substantiiveja on vain parikymmentä, ja niiden ryhmä on varsin sekakoosteinen. Vitsaillen voisi siis sanoa hävikki-sanan kuuluvan hävikkiryhmään.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan hävikki on jostakin aineesta mittauksessa, valmistuksessa tai varastoinnissa hukkaan menevä osa, hukka, häviö. Sana hävikki on ollut mukana jo Suomen kielen perussanakirjan ensimmäisessä osassa, vuonna 1990.

Hävikkiviikko koskee hävikkiruokaa. Kielitoimiston sanakirja kertoo hävikkiruuan olevan esimerkiksi ravintoloista tai kotitalouksista yli jäänyt ruoka tai sen raaka-aine, ylijäämäruoka.

Hävikki yhdyssanoissa

Hävikkiruuan lisäksi on paljon hävikki-alkuisia ja -loppuisia yhdyssanoja. Kielitoimiston sanakirjan toimittajat Riina Klemettinen ja Minna Pyhälahti ovat olleet hävikki-sanojen kimpussa Uudissanataulu-vlogissaan vuonna 2019. Videontekovuoden syksyllä puhuttiin palveluhävikistä, joka on muodostettu samalla tavalla kuin vanhempi sana ruokahävikki.

Vlogissa pannaan merkille myös uusi yhdyssana hävikkijäätelö. Hävikkijäätelö ei ole hävikkiruuan tapaan pois heitettävää ruokaa vaan jäätelöä, joka tehdään yli jääneistä ruoka-aineista, kuten banaaneista tai omenoista.

Monenlaisia tähteitä jäljellä?

Tähde-sanalla on monenlaista käyttöä, usein monikkomuodossa tähteet. Kielitoimiston sanakirjan mukaan voidaan puhua esimerkiksi aterian tähteistä tai tähteeksi jääneistä kangastilkuista. Sanaa käytetään myös hävikkiviikon teeman mukaisesti viittaamassa jäljelle jääneeseen käyttökelpoiseseen ruokaan.

Tähteet-sanan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Sekin on mahdollista, että sana on johdettu sanasta tähti, jonka yksi merkitys on ’jälki’.

Perunoista päärynöiksi

Hävikkiviikolla kiinnitetään huomiota muun muassa kasvisten hyötykäyttöön. Kasvisten nimitykset voivat toisinaan kummastuttaa. Olemmeko ehkä hävittäneet ymmärryksen niiden alkuperästä?

Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -palstalla on kysytty, muistuttavatko sanat peruna ja päärynä toisiaan sattumalta. Kirsti Aapala valottaa, että molemmat sanat palautuvat latinan päärynää tarkoittavaan sanaan pirum.

Sanoista peruna kulkeutui ennen päärynää suomen kieleen, mutta kasviksista päärynä saapui maahamme jo noin 200 vuotta ennen perunaa. Peruna-sanaa käytettiin muinaisruotsin lainan mukaisesti merkityksessä ’päärynä’. Kun peruna tuli kasvina tunnetuksi Suomen kamaralla, nimettiin se monin paikoin jonkin ennestään tutun ja sitä muistuttavan kasvin mukaan. Toisaalla perunaa kutsuttiin maapäärynäksi ja toisaalla se nimettiin omenan mukaan. Lopulta päärynä mainittiin nykymerkityksessään ensimmäisen kerran vuonna 1776.

Leivän monet nimet

Myös leipä on hävikkiviikon kohteena. Kirsti Aapalan kirjoittaman Kieli-ikkuna-kolumnin mukaan leipä-sana on lainattu suomeen germaaneilta. Leivästä on johdettu monia sanoja: leivos, leipoa, leivonnainen, leipuri...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin myös leivällä. Eri nimitykset täsmentävät, minkätyyppisestä leivästä on kyse. Esimerkiksi halventavalta kuulostava kyrsä on lounaisimmassa osassa maata neutraali ohuen ja kovan rukiisen reikäleivän nimitys. Balttilaisperäinen rieska on puolestaan useimmiten tehty ohrasta.

Ruotsista lainatun limpun merkitys jakaa maan, sillä Länsi-Suomessa se tarkoittaa paksua, pyöreähköä leipää ja itämurteissa ohutta, joko ruis- tai ohraleipää. Sanat kaakku, kakku ja kakko ovat skandislaavisanoja. Kaakku tarkoittaa pyöreää, reiätöntä leipää Hämeessä ja idässä taas jäännöstaikinasta pyöräytettyä leipästä. Kakku ja kakko ovat myös tarkoittaneet erilaisia ruokaleipiä.

---

Vinkki on julkaistu ensimmäisen kerran 12.9.2023. Vinkkiä on muokattu viimeksi 19.9.2025.