Proosa kuolee pystyyn
Viime vuosikymmeninä proosakirjallisuus on kuihtunut kirjallisuuden purkkapopiksi joka viihdyttää muttei sykähdytä.
Viime vuosikymmeninä proosakirjallisuus on kuihtunut kirjallisuuden purkkapopiksi joka viihdyttää muttei sykähdytä.
Yllättävän monet ihmiset vieläkin uskovat (ja toivovat) maanisen boheemirunoilijan kellariloukossaan sommittelevan paperille oman hauraan egonsa ja (itse)rakkautensa kuvan.
Painetusta nykyrunoudesta riimiä saa etsimällä etsiä. Miksi lauluissa se silti näyttää olevan paikoin jopa elinehto?
Hemminki Maskulainen oli ensimmäisiä merkittäviä suomenkielisen kirjallisen runon tekijöitä.