Siirry sisältöön

merkitykset

Polkuja

Elämän monilla reiteillä

Rapsakkaa olutta kesähelteillä

Rapsakka ei aina tarkoita rapeaa, nopeaa tai reipasta.

Ankkurit ylös!

Ankkuri-sanalla on paljon kuvallista käyttöä.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä (eli aikuisetkin fanittaa)

Helposti tunnistettava verbinjohdin eli loppuosa ”ttaa”, ”ttää”, on tavallinen uudissanoja luotaessa.

Kipajalka ja kinttukone

Hyppää pirunhyristimen selkään!

Ihmisiä polkupyörähuutokaupassa poliisiaseman pihalla. Mariankatu 3, Helsinki, 1972. Kuva: Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.

Inhimillinen ihminen

Kirjakielessä muoto ihminen alkoi yleistyä 1600-luvulla.

Arpomista ja säätämistä

Arpoa-verbin merkitys on ainakin puhekielessä laajentunut.

Noppia. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Tuntuma

Aistittuja asioita

Viisaskin menee vipuun

Ansa, pyydys, vipu, lanka, loukku ja muut paikat, joista itsensä voi löytää.

Lehteriltä parvekkeelle

Lehteri-sana on levinnyt kirkosta muun muassa eduskunnan istuntosaliin.