Siirry sisältöön

kasvi- ja eläinlajien nimitykset

Palmunoksia ja pajulampaita

Yleisimmin palmu tarkoittaa sellaista pajunoksaa, jossa on pajunkissoja.

Tuomiherra pihapihlajassa

Punatulkku-sanan jälkiosa on alkuaan ääntä kuvaileva.

Punatulkkupariskunta kesällä koivussa. Kuva: Vesa Heikkinen.

Käärmekeittoa ja madonlukuja

Mato on monissa murteissa vakiintunut tavalliseksi käärmeen nimitykseksi.

Rantakäärme. Kuva: Vesa Heikkinen.

Suvinen sudenkorento

Monien kansojen uskomuksissa sudenkorennot ovat pimeyden voimien palvelijoita.

Sininen korento korrella. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Vuokkojen aikaan

Vuokko on muodostettu vuohi-sanasta samaan tapaan kuin lammasta tarkoittava uukko sanasta uuhi.

Puusta pitkään

Vanhimpia omaperäisiä puulajien nimityksiä ovat kuusi, koivu ja tuomi.

Närhi koivun oksalla. Kuva: Vesa Heikkinen.

Mesikämmen kolarissa

Suurpetoja tarkoittavat sanat eivät kuulu kielemme vanhimpiin aineksiin, sillä eläimet ovat olleet useiden tabujen alaisia.

Ahma Kontiovaaralta. Kuva: Reino Turunen. Nurmeksen kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Kultainennoutaja ja suomenhevonen

Sanojen yhteen kirjoittaminen on tärkeä keino osoittaa, että kyseessä on tarkasti määritelty ja vakiintunut ilmaus eli termi.

Omenahilloa maapäärynöistä

Sana peruna on lainattu suomeen muinaisruotsista, jossa se oli nimenomaan päärynän nimitys.

Syökää vanhoja suomalaisia kaloja

Kalannimiä on lainattu suomesta naapurikieliin.