Työssäni olen tullut huomaamaan että suomen kielessä persoona ilmaistaan usein kovin eri tavalla kuin englannissa. Paljon on puhuttu sinä-passiivin epäsuomalaisuudesta mutta eivät ensimmäisen persoonan vastineetkaan aina ole itsestään selviä.
Käännän paraikaa varsin jutustelevaan tyyliin kirjoitettua kirjaa ja huomasin käyttäväni kovin usein suomen sanaa ”kyllä”. Kävin läpi käännöksen ensimmäiset sata sivua nähdäkseni, mikä oli alkutekstissä antanut niihin impulssin.
Jouduin tekemisiin Sampo Pankin kanssa. Puusta katsoen voisi luulla että kyseessä on kortti hullunkurisista perheistä: Sampo Pankki, pankkiirin poika. Näinhän ei ole.
Taloon asennettiin ilmalämpöpumppu. Mukana tuli suomenkielinen käyttöohje, kuten lakikin maassa vaatii. Vahinko vain että ohjeen suomenkielisyys oli jäänyt kovasti puolitiehen.
Suomenkielisissä yhteyksissä tarvitaan suomenkielisiä titteleitä.
Nimeä käännettäessä pitää olla tarkka siitä, että lopputulos on looginen.