Kiksit kaksoismonikosta
Suomen kielessä monikkomuodossa esiintyvät sanat ovat voineet lainautua jo valmiiksi monikollisina.
Suomen kielessä monikkomuodossa esiintyvät sanat ovat voineet lainautua jo valmiiksi monikollisina.
Yritin viimeksi kirjoittaa tieteen kielestä. Jos kirjoittaa isoista kysymyksistä, voi olla varma, että saa vastaansa pikkumaista nälvintää ja näsäviisasta oletettujen (kirjoitus)virheiden oikaisua. Niin kävi nytkin.
Sanalla Selbstkolonialisierung puhujat tunnustivat tekevänsä itse itsestään marginaalisia luopumalla oman kielensä kehittämisestä tieteen kielenä.
Olen ahdistuneena seurannut taas vauhtiin päässyttä keskustelua ruotsin asemasta Suomen koulujärjestelmässä.
Osasin pienenä uida ja lukea, ja pian osasin myös ruotsia ja englantia. Osasin varautua pahimpaan tai arvata oikein. Osaajaa minusta ei koskaan tullut.
Vuosi sitten kuvittelin pohtivani blogeissa lähinnä lingvistisiä kysymyksiä. Oli mielessä kertoa mahdollisille lukijoille opettavaisesti, miten ja miltä osin kieli muuttuu tai miten suhtautuvat toisiinsa lyhyet ja pitkät sanat tai missä, missä kielioppi sijaitsee. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Kansainvälistyminen on nopeampaa kuin osasimme suomen kielen tulevaisuutta käsitelleessä raportissa uumoilla. Seuraavassa joitakin esimerkkitapauksia.
Helsingin yliopiston kieliperiaatteet ja jokapäiväinen käytäntö ovat keskenään ristiriitaiset. Pakkoenglanti tulee, mutta emme ole valmiit.
Milloin puhkeaa kritiikittömän kansainvälistymisen kupla?