Kuntalehdessä kysyttiin toukokuun lopussa Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) Eliisa Uotilalta, millaista on hyvä virkakieli. Uotilan mukaan hallintolaki ohjaa katsomaan kieltä monelta kantilta. Avainsanoja on kolme: asiallisuus, selkeys ja ymmärrettävyys. ”Asiallisuus viittaa käytetyn kielen sävyyn, esimerkiksi lukijan puhutteluun. Selkeys nostaa esille tiedon löydettävyyden sekä tekstin silmäiltävyyden. Ymmärrettävyys puolestaan korostaa näkökulman mielekkyyttä ja syy-seuraussuhteiden läpinäkyvyyttä.”
Kysymykseen virkakielen kultaisesta nyrkkisäännöstä Uotila vastaa näin: ”Kieli ja tekstit läpäisevät kaiken viranomaistoiminnan; ne ovat virkatyön keskeinen väline, tavoite ja lopputulos. Siksi kaikilla täytyisi olla perustiedot hyvästä virkakielestä.”
Jutussa haastatellaan myös julkisoikeuden professoria Tomi Voutilaista. Voutilaisen mielestä virkakielen perisynti on ”virkajargonin viljely pätevyyden korostajana”.
Selkeää kriisitiedottamista
Helsingin Sanomissa julkaistiin toukokuun lopussa mielipidekirjoitus, jossa peräänkuulutetaan selkeän ja ymmärrettävän viestimisen tärkeyttä kriisitilanteissa. Drooniuhka on herättänyt kysymyksiä kriisiviestinnän olemuksesta.
Erityisasiantuntija Henna Kara (Kotus) ja johtaja Leealaura Leskelä (Selkokeskus) korostavat kirjoituksessaan, että tekniset ratkaisut eivät kriisitiedottamisessa yksin riitä. Heidän mukaansa viranomaisviestinnän täytyy olla kieleltään mahdollisimman selkeää ja yksitulkintaista. ”Näin jokainen ymmärtää ohjeet ja pystyy noudattamaan niitä.”
Kara ja Leskelä muistuttavat, että viranomaisten täytyy viestiä myös selkeää yleiskieltä helpommalla selkokielellä, jotta viesti on ymmärrettävä kaikille. He huomauttavat, että kun suunnitellaan kaikkia kansalaisia koskevia elintärkeitä tekstejä, viestinnän osaajien lisäksi tarvitaan kielen ja kielenhuollon asiantuntijoita.
Kielipoliisin kaipuuta
Yle julkaisi kesäkuussa ”kielipoliiseja” käsittelevän artikkelin. Jutun mukaan suomen kielen tila on heikentynyt ja välinpitämättömyys oikeakielisyydestä lisääntynyt. Hanna Eskelinen väittää jutussa, että Kotus ”on jo pitempään suhtautunut kaikkeen naiivilla myötämielisyydellä, että ihanaa, miten kieli elää ja muuttuu”.
Jatkojutussa Yle haastatteli Kotuksen kielenhuoltajaa Henna Leskelää. Hän sanoo ymmärtävänsä kritiikkiä osittain.
Leskelän mukaan kielipoliisimainen ajattelutapa ei kuitenkaan kuulu Kotukselle samaan tapaan kuin joskus aiemmin. ”Omasta näkökulmastani tärkeimpiä asioita ovat kielen ymmärrettävyys sekä asiallisuus, ettei syrjitä eikä loukata ketään kielenkäytöllä. Kielen on hyvä myös sopia siihen tilanteeseen, missä sitä käytetään.”
Puolipiste, kädenojennus lukijalle
Helsingin Sanomissa pohdittiin heinäkuun loppupuolella puolipisteen olemusta. Lehden mukaan harvassa ovat ne välimerkit, jotka herättävät yhtä paljon tunteita kuin puolipiste.
Jutun alussa siteerataan kirjailija Matti Mäkelän kolumnia vuodelta 1998: ”Puolipiste oli ennen itsestään selvästi suvun rahoilla elävän, päättämättömän vetelehtijän, rappeutuneen, ylisivistyneen dekadentin keikaroiva välimerkki.”
Kotuksen kielenhuoltaja Henri Satokangas arvioi artikkelissa, että monet kielenhuoltonormit ovat löystyneet viime vuosikymmeninä, mutta puolipistenormi on pysynyt samana. Kun Satokangas kävi läpi vanhoja kielioppaita, hän huomasi niiden neuvovan puolipisteen käytöstä samalla tavalla vuosikymmenestä toiseen.
Satokangas suosittelee käyttämään puolipistettä kohtuullisissa määrin. ”Välimerkit ovat aina kädenojennuksia lukijalle. Puolipiste rytmittää tekstiä; se tuo elävyyttä ja luettavuutta.”
Puolipiste rytmittää tekstiä; se tuo elävyyttä ja luettavuutta.
Kotuksen kieliasiantuntemus käytössä
Kieliasiat ja myös Kotus julkaisuineen ja monine palveluineen ovat jatkuvasti esillä erilaisissa mediateksteissä. Tässä joitakin poimintoja kesän ajalta.
Kaksplus-lehdessä käydään läpi etunimiä, jotka ”säkenöivät valoa”. Toisessa jutussa käsitellään vanhoja skandinaavisia nimiä. Yhtenä lähteenä jutuissa on Kotuksen sivusto ”Kysymyksiä ja vastauksia nimien alkuperästä”.
Loimaan Lehdessä käsitellään heinäkuussa naimisiinmenoa sukunimen näkökulmasta. Toimittaja Katriina Aronkorpi viittaa Kotuksen vinkkilistaan uudisnimistä. Lista sisältää Aronkorven mukaan paljon luontoon liittyviä nimiä. ”Vapailla markkinoilla ovat esimerkiksi Alhonkallio, Enonlahti, Hahlamo, Itäkorpi ja Joenmutka.”
Pyörien valmistaja Tunturi hakeutui konkurssiin 5. elokuuta. Kauppalehden jutussa kerrotaan ”Pappa-Tunturista” ja mopojen historiasta. Lehden mukaan mopokulttuurin kukoistuskausi Suomessa alkoi 1950-luvulla. Jutussa väitetään, että Kielitoimiston suositus kulkineen nimeksi oli nopso, ”mutta ehdotus ei koskaan ottanut tulta”.
Kielitoimiston sanakirjan määritelmiin nojataan useissa jutuissa. Tässä joitakin esimerkkejä: Uudessa Jutussa on esillä sana boomer, Ilta-Sanomissa trippi, Satakunnan Kansassa mamma ja Suomen Kuvalehdessä mamu.
Suomen leppoisin murre on Pohjois-Savon murre.
Ilta-Sanomat etsi heinäkuussa Suomen leppoisimmin tai hauskimmin puhuvia ihmisiä. ”Mutta mikä murre on kaikkein ilahduttavin tai toisaalta oudoksuttavin? Hypähtääkö sydämesi Mikkelin torilla, Lapin laduilla vai kenties laakealla Pohojanmaalla?” Jutussa viitataan Kotuksen verkkosivujen murre-esittelyihin.
Elokuussa lehti kertoi kyselynsä tuloksista. Vastausten perusteella Suomen leppoisin murre on Pohjois-Savon murre. Toiseksi eniten ääniä sai Pohjois-Karjalan murre ja kolmanneksi eniten Etelä-Pohjanmaan murre.
