Selkeän kielen päivä 2025

Päivän esityksissä pohdittiin, miten selkeän kielen osaamista voidaan tukea.

Selkeän kielen päivän tilaisuus järjestettiin keskiviikkona 8. lokakuuta. Päivän teemana oli Selkeä kieli asiantuntijan työssä – miten osaamista vahvistetaan. Puheenvuoroissa ja keskusteluissa pureuduttiin siihen, miten kielenhuoltajat tukevat työssään asiantuntijoiden selkeän kielen osaamista, millaisia mahdollisuuksia ja riskejä liittyy tekoälyn käyttöön tekstityössä sekä millaista yhteistyötä viestinnän ammattilaiset ja sisältöasiantuntijat tekevät. Lisäksi kuulimme selkokielen tarpeesta julkishallinnon viestinnässä.

Selkeän kielen koulutukset tukevat osaamista

Tilaisuuden tervetuliaissanat lausui Tullin valvontaosaston päällikkö, johtaja Samy Gardemeister. Hän nosti esiin erilaisen tiedon räjähdysmäisen kasvun ja tarpeen selkeälle viestinnälle. Tullin digipalveluiden täytyy olla selkeitä, jotta niitä voivat käyttää sekä kansalaiset että muut viranomaiset. Parhaaseen lopputulokseen päästään kielenhuollon, viestinnän ja asiantuntijoiden yhteistyöllä.

Päivän teemaa käsittelevän ensimmäisen puheenvuoron pitivät Tullin vastaava kielenhuoltaja Kati Turkama ja kielenhuoltaja Vilma Vartiainen. He kertoivat Tullin selkeän kielen koulutuksista, joita kielenhuoltajat järjestävät etenkin uusille työntekijöille. Koulutettavien joukko on moninainen: osa tekee tullivalvontaa ja tulliselvitystä ja osa asiantuntijatyötä. Lisäksi koulutetaan muun muassa rikostutkijoita.

Koulutusten perusrunko on sama eri kohderyhmille, mutta käsiteltävät tekstit ja mahdolliset kirjoitustehtävät valitaan kohderyhmän mukaan. Koulutukset ovat myös tapa tehdä Tullin sisällä tutuksi kielenhuoltajien työtä ja sitä, miten heidän asiantuntemustaan voi hyödyntää tekstityössä. Turkama ja Vartiainen vinkkaavat muille selkeän kielen koulutuksia suunnitteleville, että jo yksikin pienelle porukalle pidetty koulutus on askel eteenpäin ja auttaa miettimään, millaisia koulutuksia juuri omassa organisaatiossa tarvittaisiin.

Tekoäly tekstityön tukena

Kielenhuollon ja palvelumuotoilun asiantuntija Reeta Tolonen Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista ja verkkopalveluasiantuntija Laura Karppinen Tilastokeskuksesta käsittelivät puheenvuorossaan tekoälyä tekstityön tukena. Monimutkaiset erityisalojen virkatekstit ovat tekoälylle vaikeita, sillä tekstit vaativat usein lakien ja direktiivien tulkintaa. Tekoäly saattaa tulkita lähtötekstejä väärin, ei huomaa tekstin aukkoja tai ei osaa selittää kaikkea, mitä lukijan pitäisi ymmärtää.

Tekoälystä on eniten apua tekstin rakenteen ja asioiden järjestyksen muokkaamisessa. Lisäksi sillä voi muokata joitain täsmällisiä asioita, kuten pilkkoa pitkiä virkkeitä tai vaihtaa tekstin puhuttelun sinutteluksi. Tolonen ja Karppinen korostivat, että tekoälyä kannattaa käyttää vain sellaiseen tehtävään, jonka lopputuloksen laadun ja oikeellisuuden pystyy itse arvioimaan. Viraston tekstistä vastaa aina ihminen.

Paras lopputulos syntyy yhteistyöllä

Suomen kielen ja verkkoviestinnän asiantuntija Suvi Takala kertoi asiakaslähtöisen kielen kehittämisestä Maanmittauslaitoksessa. Kimmokkeena kehittämisellä oli asiakkailta saatu palaute: asiakaskohtaamisista kasvokkain ja puhelimitse on tullut hyvää palautetta, mutta kirjallista viestintää on pidetty vaikeaselkoisena. Maanmittauslaitos kokosi tekstityötä tekeville avuksi asiakaslähtöisen kielen periaatteet ja asiakaslähtöisen sanaston. Niissä käsitellään mm. asiakkaan näkökulman huomioimista, sävyä ja sanastoa. Mukana on paljon esimerkkejä talon omista teksteistä. Ohjeistuksen lisäksi kirjoittaville työntekijöille on tarjottu koulutusta ja työpajoja. Takala muistutti, että organisaation kaikkia tekstejä ei voi muuttaa kerralla, mutta pienikin parannus tekstiin on parannus. Selkeämmin kirjoittaminen ei vähennä kenenkään ammattitaitoa.

Ohjelma jatkui paneelikeskustelulla, jossa Maanmittauslaitoksen asiantuntijat keskustelivat siitä, miten kielen asiantuntijat ja substanssiasiantuntijat yhdessä edistävät asiakaslähtöistä kieltä. Keskustelijoina olivat tietopalvelupäällikkö Salli Mylly (asiakaspalvelun tukitoiminnot), kehityspäällikkö Panu Karhu (uudet kiinteistöt ja maanomistus) sekä suomen kielen ja verkkoviestinnän asiantuntija Suvi Takala. Keskustelua johti viestintäpäällikkö Sanna Talsta.

Keskustelussa todettiin, että kieli on mukana kaikessa kehittämisessä. Jos esimerkiksi tietojärjestelmien kehittämisessä ei huomioida kieltä, se näkyy myös asiakkaille. Keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että paras lopputulos syntyy, kun kielen ja sisällön asiantuntijat selkeyttävät tekstejä yhteistyössä. Hyvä suunnittelu on tärkeässä roolissa: kun työvaiheet on tarkasti mietitty ja aikataulutettu ja työnjako selkeä, asiat etenevät jouhevasti. Yhteistyö sujuu, kun molemmat ymmärtävät ja arvostavat toisen työtä ja asiantuntemusta.

Selkeän kielen edistämiseen on Maanmittauslaitoksessa sitouduttu ylintä johtoa myöten. Kielen kehittäminen on myös tuottavuushanke: jos häiriökysyntä vähenee, säästyy rahaa muuhun toimintaan.

Selkokielen tarve on kasvussa

Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä loi puheenvuorossaan katsauksen selkokielen kasvavaan tarpeeseen Suomessa. Uusimman tarvearvion mukaan Suomessa 632 000–812 000 henkilöä eli noin 11–14 prosenttia väestöstä tarvitsee selkokieltä. Tarve on jonkin verran kasvanut verrattuna edelliseen arvioon, joka on vuodelta 2019. Arvio perustuu tilasto- ja tutkimustietoon.

Selkeän kielen päivän tilaisuuden päätti Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Leena Nissilä. Myös hän korosti puheenvuorossaan, että selkeän kielen edistämisessä tarvitaan kielenhuoltajien ja muiden kielen ammattilaisten sekä sisällön asiantuntijoiden yhteistyötä. Kun tekstityössä hyödynnetään tekoälyä, on hyvä muistaa, että se on tukiälyä, jonka käytössä tarvitaan ihmistä. Lopuksi Nissilä vielä vinkkasi, että kieliosaamisen kehittämisessä kannattaa hyödyntää Kotuksen tekemiä hyvän virkakielen verkkokursseja, joita voi tehdä maksuttomasti E-oppivassa.

Tilaisuuden järjesti Tulli yhdessä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa. Päivän juontajana toimi Cecilia Strömman Tullista. Paikalla oli noin 70 henkilöä, ja etäyhteydellä ohjelmaa seurasi noin 460 osallistujaa.