On taas veropäivä! Veropäiväksi kutsutaan nykyisin päivää, jolloin Verohallinto julkistaa edellisen vuoden verotiedot. Julkisuuteen avautuva osuus koskee henkilöitä, joiden verotettava tulo ylittää 150 000 euron rajapyykin.
Joko olet tarkistanut median verokoneista menestyjäsukulaisesi tai uuden auton ostaneen naapurisi tulotason? Onhan veropäivää kutsuttu myös kateuspäiväksi. Osin täysin ymmärrettävästä syystä, sillä verokoneisiin päätyy vuosittain noin sadasosa Suomen väestöstä.
Varokalusta veronvetäjään
Entisaikoina veropäivän merkitys oli erilainen kuin nykyään. Veropäiviksi kutsuttiin päiviä, joita esimerkiksi vuokratilalliset viettivät maanomistajan töissä. Taksvärkkiä siis!
Tällainen vastannee nykymaailmassa ennemmin vuokran- kuin veromaksua. Veropäivien lisäksi on puhuttu myös veroviikoista – eiköhän tämänpäiväinen veropäiväuutisointikin veny viikon mittaiseksi.
Aikana, jolloin raharahan käyttö oli pienemmässä osassa ihmiseloa, verot maksettiin vaihdannalla, joko hyödykkeinä tai työnä. Suomen murteiden sana-arkistossa on laaja joukko erilaisia verovaihdannan välineitä kuvaavia sanoja, kuten verokala, verokalu, verokapine ja verojyvä. Toki arkistosta löytyvät myös verokappa ja veromylly sekä verokehruu, verolangat, veromarjat, veroterva ja verovoi. Tottakai myös veroäyrit ovat olleet jo tuona aikana tuttuja.
Työntekijät ovat saaneet veroasioiden hoitoaan varten verokuitteja ja heidän suoritteensa on merkitty verokirjaan. Yksittäisen henkilön verotettavia on kutsuttu verokuormaksi. Myös verottaja on ollut tuttu käsite jo menneisyydessä. Erilaisia verottajia, tai veronkantajia ovat olleet veromiehet, verovoudit ja jopa veromestarit. Veronvetäjätkin on tunnistettu veronuottaa vetämässä.
Veronkiertäjä veronkiertoreessä
Entä mikä sitten on veronkiertäjä? Nykymaailmassahan sanalla tarkoitetaan verojen välttelijää, joka tekee vilppiä, kun ei ilmoita kaikkea verotettavaansa verottajalle.
Veronkierroksi on aiemmin kutsuttu myös morsiusparin kiertelyä kylillä lahjoituksia keräämässä. Häälahjankaltaisia onkin kutsuttu verosiksijatäksi.
Myös nykymuotoista veronkiertoa on tapahtunut ainakin ajoneuvojen piirissä. Reet ovat olleet veronalaisia kapineita, ja veron määrä on kuvannut istuinpaikkojen määrää. Yhdenistuttavaa rekeä, jonka ajuri on seissyt reen takalaudalla, onkin kutsuttu veronkiertoreeksi. Muulla tavalla vilpillistä henkilöä on voitu kutsua verollenvalehtelijaksi, henkilöksi, joka on valehdellut niin paljon että valheista tulisi verottaa.
Ja niin se verokarhu. Se on karjunut toimistossaan jo vanhoina verrattomina aikoina.
Toimitus: Sakari Korpikallio