Ainakin maaseudulla asuvalle ajokortti oli 1990-luvulla yhtä kuin vapaus ja tunne aikuisuudesta. Kun julkista liikennettä ei ollut, ennen ajokortin saamista oli riippuvainen vanhempien kyyditsemisistä. Nykyään jo 17-vuotiaat voivat saada henkilöauton ajokortin (ikä)poikkeusluvalla.
Alaikäisiä kuljettajia koskeva ajokorttilain muutos tuli voimaan 29. toukokuuta. Enää 17-vuotiaat eivät saa ajaa puolenyön ja aamuviiden välisenä aikana. Lakimuutoksen tarkoituksena on ehkäistä nuorten liikennekuolemia ja loukkaantumisia. Juuri yöajeluiden on todettu olevan vaarallisimpia.
Muutoksen myötä Suomessa on päätetty ottaa käyttöön uusi pakollinen tunnus, joka kertoo kuljettajan alaikäisyydestä. Se pitää kiinnittää ajoneuvon takaosaan näkyvälle paikalle. Tunnus on kuusikulmion muotoinen, keltavihreä (voidaan kirjoittaa myös kelta-vihreä) ja valkoreunainen.
Lätkästä on moneksi
Vaikka lakimuutos tuli jo voimaan, nuoren kuljettajan tunnus otetaan käyttöön vasta lokakuussa 2026. Veikkaan kuitenkin, että tunnukselle on nyt kehittymässä käyttönimiä etenkin nuorten suussa.
Uusi tunnus tuo mieleen vuosikymmenten takaa niin sanotun kahdeksankympin lätkän. Sellaista piti käyttää vuoden ajan ajokortin saamisen jälkeen. Kahdeksankympin lätkän tai 80-lätkän virallisempi nimi oli uuden kuljettajan nopeusrajoitustunnus. Tuore kuljettaja toki ajoi nopeusrajoitusten mukaisesti mutta enintään 80:tä kilometriä tunnissa, mistä lätkä kertoi.
Tunnus oli siis arkisessa käyttökielessä lätkä. Sanaa käytetään Kielitoimiston sanakirjan mukaan litteistä, pienehköistä levyistä, liuskoista tai muista sellaisista. Kävin autokoulua vuonna 1993, jolloin 80-muoviliuska vielä oli käytössä, ja muistan hyvin, miltä tuntui kiinnittää lätkä ensimmäisen kerran auton takaikkunaan, tiivisteiden ja lasin väliseen rakoon. Nyt pääsee ajamaan!
Moni entinen nuori muistaa varmaankin sekä lätkän että siihen liittyvät tuntemukset ja kokemukset esimerkiksi väkisin ohi tunkevista autoilijoista. Lätkäläisen takana ei haluttu ”körötellä” vaan ohi piti päästä vaikka ylinopeutta ajamalla.
Puhutaan jopa sukupolvikokemuksesta. Se selitetään Kielitoimiston sanakirjassa suurta osaa saman sukupolven edustajia yhdistäväksi kokemukseksi.
Käyttönimi ohittaa oikealta
Monesti viralliselle nimelle kehittyy arkisempi käyttönimi, kuten juuri 80-lätkä. Jopa laeilla voi olla käyttönimiä. Jälleen ajankohtaisen taksilain virallinen nimi on laki liikenteen palveluista.
Käyttönimi on usein helppo ja mieleenpainuva. Kahdeksankympin lätkästä tai 80-lätkästä käytettiin yleisesti myös nimityksiä kasikympin lätkä, uuden kuljettajan lätkä, harjoituslätkä tai jopa lokinpaska. Keskustelupalstoilla olen nähnyt sanat möllinlätkä ja nallenlätkä. Luultavasti uudellekin lätkälle tulee käyttöön useita rinnakkaisia nimityksiä.
Mikä uudeksi käyttönimeksi?
Mikä sitten voisi olla uuden tunnuksen käyttönimi? Ehkä taas jokin lätkä-loppuinen? Junnulätkä, jonnelätkä tai samalla logiikalla muodostettu veetilätkä?
Tämä on vain arvailua. Kun joku kielenkäyttäjä keksii nasevan ja tarttuvan nimen, se leviää – nykyisin varsinkin somessa – ja muuttuu kieliyhteisön yhteiseksi omaisuudeksi.
Käyttönimessä voidaan viitata käyttäjään, kuten nuoren kuljettajan lätkässä. Ehkäpä siinä viitataan johonkin rajoitukseen ja ulkonäköön, kuten 80-lätkässä: kun ensimmäisen ajovuoden aikana ajonopeus sai olla enintään 80 kilometriä tunnissa, tunnuksessa näkyi iso numero 80.
Ulkonäköä kuvataan myös lokinpaskassa, jossa kuvastuvat entisen lätkän musta ja valkoinen. Uuden tunnuksen keltavihreä väri ei ehkä ole niin herkullinen pohja leikillisille mielleyhtymille kuin 80-lätkän mustavalkoisuus, mutta kieliyhteisön mielikuvituksesta ei koskaan tiedä. Tuleehan kuulemma kevään vihreästä sävystä monen mieleen käärijänvihreä.