Turvahälytin, turvaistuin, turvajoukko, turvakoti, turvaseksi, turvaväli. Yleiskieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja tuntee kymmenittäin turva-alkuisia sanoja, toki myös monia -turva-loppuisia, sellaisia kuin eläketurva, perusturva ja tietoturva.
Mutta turvasana-hakusanaa sanakirjassa ei ole, ei ainakaan vielä. (Korvanappiin juuri saamani tiedon mukaan se ehkä lisätään sanakirjaan tänä vuonna.) Selkokielisellä Verneri.net-sivustolla turvasanaa on selitetty tähän tapaan: sana, jonka avulla voi pysäyttää seksin. Sivuston mukaan hyviä turvasanoja ovat esimerkiksi stop, punainen tai banaani.
Moni on pannut merkille, että erilaiset turvaan liittyvät sanat – turvasanat laajassa mielessä – ovat yleistyneet. Millaiset ja miksi? Elämmekö jotenkin erityisen turvatonta aikaa ja pyrimmekö suojelemaan itseämme ja toisiamme määrittelemättömältäkin pahalta?
Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä.
Turva-aukkoja ruokaturvassakin?
Formularadalle tarvitaan silloin tällöin turva-auto ja digilaitteisiin päivitys turva-aukon paikkaamiseksi. Valtionjohtajaa varjelee turvatiimi, ja huijarit yrittävät saada ihmiset siirtämään rahaa turvatilille. Vankiloissa voi olla turvaosastoja, ja salassa pidettäviä asiakirjoja pyritään suojaamaan turvaluokituksin. Muistisairas voi saada hyvinvointialueelta turva-auttamispalvelua, vaikka palvelun mutkikas nimi voikin luoda turvavajetta. Joku etsii turvapaikka, toinen turvallista tilaa.
Uudempien turvailmausten rinnalla viljellään ahkerasti vanhempiakin. Sosiaaliturva on edelleen monen tuki – ja turva. Poliitikot puhuvat milloin välttämättömästä turvasta, milloin viimesijaisesta turvasta. Mutta onko ministerin lupaama turvakin vain hetken hurmaa, kuten sanapari väliaikainen turva antaa olettaa?
Elo ihmisen huolineen ja murheineen on varmasti turvatonta, jos ruokaturva pettää. Ruokaturvalla tarkoitetaan Kielitoimiston sanakirjan mukaan ruokahuollon maailmanlaajuista tai kansallista toimivuutta, elintarvikkeiden riittävyyttä.
On sanottu, että ruokaturva, omavaraisuus ja huoltovarmuus sekoittuvat helposti keskenään. Mutta merkityksissä on eroja: Omavaraisuudella tarkoitetaan itse tuotettua ruokaa. Huoltovarmuus puolestaan tarkoittaa järjestelyjä, joilla ruuan saanti varmistetaan myös erilaisissa poikkeusoloissa.
Tuoksu viehkeinkin kauneimman kukkasen, se on vain väliaikainen.
Turvaruoka osana oppilashuoltoa
Kun vaihdetaan yhdyssanan ruokaturva osien järjestystä, saadaan yksi tuoreimmista turvasanoista: turvaruoka. Vastikään on julkaistu monien mieltä kuohuttaneita turvaruoka-aiheisia juttuja, joissa kerrotaan lasten syömisvaikeuksien lisääntymisestä. Kiivailun tuoksinassa tuntuu välillä unohtuvan, että lapsia ja vanhempia syyllistäväkin keskustelu ei vie asioita eteenpäin. Lasten tuen tarve on aito.
Mitä turvaruoka oikein on? Sanan ihmettelijä voi kysyä, eikö kaikki ruoka takaa omanlaistaan elossa pysymisen turvaa.
Joissakin päiväkodeissa on pyritty turvaamaan lasten energiansaanti tarjoamalla esimerkiksi aistiyliherkille lapsille sellaista ruokaa, jota he pystyvät syömään. Helsingissä kaupungin asiantuntijaryhmällä on tekeillä yhtenäinen ohjeistus turvaruokien tarjoilusta.
Opetushallituksen mukaan tarve turvaruokaan arvioidaan terveydenhuollon asiantuntijan lausunnon perusteella. Asiassa tehdään yhteistyötä huoltajien, opetushenkilöstön, ruokapalveluiden tuottajan ja terveydenhuollon kesken. Turvaruoan tarjoaminen perustuu lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja on osa kokonaisvaltaista opiskeluhuoltoa.
Sillä minulla on oikeus olla juuri minä, sinäkin voit olla ihan oma sinä.
Laajenevaa turvallisuutta ja yleistyvää turvallistamista
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossakin vedotaan tavan takaa turvaan ja turvaamiseen. Valtio-oppineet puhuvat turvallistamisesta. Sanalla tarkoitetaan prosessia, jossa poliittinen asiakysymys leimataan turvallisuuskysymykseksi. Siten asiaa voidaan käsitellä perinteisen politiikan normeista ja toimintatavoista poikkeavalla tavalla.
Turvallisuuteen vetoaminen tuntuu usein takaavan erilaisille hankkeille ja hankinnoille rahoituksen. Jos asia määritellään turvallisuusasiaksi, kritiikin esittäminen leimataan asiattomaksi ja joskus jopa maanpetturuudeksi.
Turvallisuus on esillä niissäkin keskusteluissa, joissa tarkastellaan valtiollisten toimijoiden valtasuhteita. Tasavallan presidentin tehtäviin kuuluu johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, kun taas sisäpolitiikka kuuluu meillä valtioneuvostolle. Toisaalta presidentin ajatellaan olevan keskeinen toimija Suomen kokonaisturvallisuuden kannalta. Ja kokonaisturvallisuuden käsitehän kattaa paljon enemmän kuin ulkopolitiikan.
Laajan turvallisuuden käsitteeseen kuuluvat kaikki sellaiset turvallisuuteen liittyvät kysymykset, joihin liittyvät uhkat voivat aiheuttaa merkittävää haittaa tai vaaraa väestölle tai yhteiskunnalle. Turva kattaa sekä ulko- että sisäpolitiikan – ja ilmiselvästi kaiken muunkin.
Olemmeko jo turvasanoissa turvallamme (ark., toim. huom.)? Kääntyykö kaikkialla vastaan tuleva turvapuhe itseään vastaan? Joissakuissa meistä jatkuva turvasta ja sen huolehtimisesta puhuminen lisää turvattomuuden tunnetta. Olemme koko ajan kaaokseen ja kadotukseen kompastumisen kynnyksellä.
Kahdeksankymmentäluvulla Mikko Perkoila julkaisi ironisen turvakahvaa mainostavan laulun. Pelkäsimme tuolloin, että suuruudenhullut hallitsijat pommittavat pallomme tuusan nuuskaksi. ”Ei enää syytä minkäänmoiseen huoleen, käänny luottamuksin kauppiaasi puoleen. Voit sävyn sävyyn valita tai koristein tai kaikenlaisin lisävarustein.”
Missä on turvakahvamme nyt? Ei ainakaan merkityksiltään inflatoituneissa turvasanoissa. Kuunnelkaa kuitenkin tuo Perkoilan biisi, lupaan, että helpottaa hetkeksi.
Kun maailmaa tuho uhkaa ja kaikki on pian tuhkaa, me välttää voimme tuskan, piinan, vaivan. On turvakahva turva vahva aivan.
Jutussa siteeratut laulut
- Minä suojelen sinua kaikelta (sanat: Anni Sinnemäki, 1997)
- Väliaikainen (sanat: Tatu Pekkarinen, 1939)
- Lapsella on oikeus (sanat: Tuomo Rannankari, 2019)
- Turvakahva (sanat: Mikko Perkoila, 1983)