Aamulehden linjaus sukupuolineutraalin kielenkäytön puolesta avasi uudestaan keskustelun, jota käytiin kiivaasti myös kymmenen vuotta sitten. Suomen kielen lautakunta antoi tuolloin kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön puolesta. Sukupuolen ja kielenkäytön suhteeseen oli suomalaisessa julkisessa keskustelussa alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota 1980-luvun loppupuolella, jolloin ilmestyi Lea Laitisen toimittama teos Isosuinen nainen (Yliopistopaino, 1988).
Aamulehti teki konkreettisen teon tasa-arvoisemman kielenkäytön puolesta ja kielellistä seksismiä vastaan. Lehdessä pyritään jatkossa tekemään sellaisia kielellisiä valintoja, jotka eivät tarpeettomasti sukupuolita ihmisiä.
Linjauksen (ja samalla suomen kielen lautakunnan aiemman linjauksen) vastustajat tuntuvat suhtautuvan asiaan hyvin tunnepitoisesti. Ei käy! Pyhäinhäväistys! Puhemiehestäkö puheenjohtaja, perustuslain vastaista! Tämäkö nyt on Suomen suurin ongelma! Entä pyykkipojat!
Kommenteista paistaa paitsi menneisyyteen takertuminen myös syvä piittaamattomuus kielestä ja sen merkityksestä. Epätieto ja epätoivo. Kehottaisinkin kaikkia vetämään henkeä ja tutustumaan kielentutkijoiden asiaa koskeviin kirjoituksiin sekä tietysti tuohon suomen kielen lautakunnan kannanottoon. Näissä teksteissä on monia esimerkkejä tasa-arvoa edistävistä helpoista kieliteoista.
Kielestä ja tasa-arvosta on siis olemassa tutkittua tietoa ja asiantuntijoiden argumentteja. Tutustukaamme niihin ja muodostakaamme mielipiteemme niiden pohjalta.
Sanat saattavat vaikuttaa sivuseikalta. Mutta oikeasti kyse ei ole näpertelystä. Jokainen kielellinen valinta on teko, jonka teemme toisillemme ja yhdessä toisten kanssa. Kielessä luodaan, ylläpidetään ja välitetään monenlaisia merkityksiä: myös yhteiskunnan rakenteita koskevia, arvoja ja asenteita ilmaisevia merkityksiä. Merkityksiä, jotka koskevat meitä ja muita, hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. Poissulkevia ja mukaan ottavia merkityksiä. Latistavia ja innostavia. Ideologisia merkityksiä.
Sukupuolittava kielenkäyttö on monella tavalla turhaa. Miksi maailma pitää jakaa jyrkästi kahtia tällä tavalla? Sukupuolittavassa kielenkäytössä on sekin ongelma, että siinä oletetaan kaksi toisistaan erillistä sukupuolta, mikä sukupuolten moninaisuutta koskevan nykytiedon valossa on vähintäänkin ongelmallista.
Sukupuolineutraali kielenkäyttö on jokapäiväisiä tekoja, valintoja, entistä tasa-arvoisemman yhteiskunnan ja entistä suvaitsevaisemman asenneilmapiirin puolesta. Kuka menettää ja mitä, jos seksistisestä kielestä luovutaan? Kuka vastustaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja miksi?
Haastetaan toisemme näihin tasa-arvotekoihin. Nyt!
Ja haastatetaan mukaan kaikki tiedotusvälineet, poliittiset puolueet, viranomaiset, yritykset, yhdistykset. Ihmiset.
Haastetaan itsemme! Jokaisella meistä on kielessämme peili, johon katsoa. Millaisia merkityksiä minä tänään tässä ja nyt kielenkäytössäni rakennan?