Suomenruotsalaiselle viittomakielelle on julkaistu elvytysohjelma. Ohjelma kuvaa ja taustoittaa suomenruotsalaisen viittomakielen uhanalaistumista, kielen nykytilannetta ja tarvittavia toimia sen elinvoimaisuuden lisäämiseksi käyttäjämäärää kasvattamalla, kielen käyttötilanteita turvaamalla ja kielen näkyvyyttä parantamalla. Elvytysohjelman laatimista on koordinoinut Kuurojen Liitto ry opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella.
Näkymätön kieli näkyviin
Elvytysohjelman ilmestymistä juhlittiin keskiviikkona 24. syyskuuta 2025 Kuurojen Liiton järjestämässä julkistamistilaisuudessa. Tilaisuuden aluksi Kuurojen Liiton hallituksen puheenjohtaja Salla Fagerström totesi, että laaja ja perusteellinen elvytysohjelma tuo suomenruotsalaiselle viittomakielelle arvon ja näkyvyyden, jonka se ansaitsee. Fagerströmin mukaan ohjelma on kunnianhimoinen mutta sellaisenaan tarpeellinen, sillä suomenruotsalainen viittomakieli on vakavasti uhanalainen.
Ohjelman taustoja valottavassa puheenvuorossaan kirjoittajaryhmässä mukana ollut Finlandssvenska teckenspråkiga rf:n toiminnanjohtaja Magdalena Kintopf-Huuhka kertoi, että suomenruotsalaisen viittomakielen olemassaoloon suomalaisesta viittomakielestä erillisenä omana kielenään on havahduttu yhteiskunnassa varsin myöhään. Vuonna 2002 ilmestynyt Se vårt språk! (Näe kielemme!) oli ensimmäinen julkaisu, jossa suomenruotsalaista viittomakieltä kuvattiin. 2000-luvun alkuvuosina perustettiin myös suomenruotsalaisen viittomakielen ja kielen käyttäjien asioita ajava yhdistys.
Kieltä on elvytetty valtion tuella nyt kymmenisen vuotta, ja nyt ilmestyvää elvytysohjelmaa on tehty vuodesta 2022 alkaen kielen käyttöympäristöjen ja kielenkäyttäjien tukemiseen tähtäävän konkreettisen elvytystyön ohessa. Kintopf-Huuhka korosti puheenvuorossaan yhteisön ja roolimallien merkitystä elvytystyössä: erityisesti lapset ja nuoret tarvitsevat myönteisiä esimerkkejä heidän kielellään viittovista ihmisistä ja kielen käyttämisestä kaikilla mahdollisilla elämänalueilla.
Osallisuus yhteiskuntaan
Elvytysohjelmassa esitetään kielen tilanteen parantamiseksi yhteensä 66 toimenpidettä, jotka on jaettu kymmeneen aihepiiriin. Ohjelma käsittelee tietoisuutta kielestä yhteiskunnassa ja lainsäädäntöä, varhaista kielenoppimista, kielenkäytön ympäristöjä, palvelujen saavutettavuutta, kääntämistä ja tulkkausta, opetusta, täydennyskoulutusta ja oppimateriaalin saatavuutta, tutkimusta ja kielenhuoltoa sekä kulttuuria ja mediaa.
Erityinen suomenruotsalaista viittomakieltä koskeva ongelma on tulkkien saatavuus, johon myös YK:n vammaisyleissopimuksen valvontaelimenä toimiva Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea (CRPD-komitea, Committee on the Rights of Persons with Disabilities) on hiljattain kiinnittänyt huomiota raportissaan. Täysipainoinen ja yhdenvertainen osallisuus yhteiskuntaan voidaan taata suomenruotsalaisille viittomakielisille vain varmistamalla tulkkauspalveluiden saatavuus.
Esimerkkinä osallisuuden parantamisesta viranomaisyhteistyössä toimii kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessi, joka on käynnissä valtion ja kuurojen ja viittomakielisten yhteisöjen välillä. Prosessissa suomenruotsalainen viittomakieli tulee ottaa huomioon paremmin kuin aihepiiriä taustoittavissa raporteissa ja julkaisuissa, joita ei ole saatavilla ruotsiksi tai viittomakielellä.
Työ jatkuu
Elvytysohjelma antaa suuntaviivoja pitkäjänteiselle työlle, jonka jatkamiseksi tarvitaan monien toimijoiden yhteistyötä ja valtion tukea. Paljon hyvää on kuitenkin jo saatu aikaan elvytysohjelman laatimisen rinnalla tehdyssä työssä, ja uusia hankkeita on käynnistymässä. Julkaisutilaisuudessa kerrottiin, että syyskuussa on käynnistetty opetus- ja kulttuuriministeriön Opetushallituksen kautta rahoittama hanke TeckenVis, joka tähtää oppimateriaalin tuottamiseen suomenruotsalaisella viittomakielellä.
Kuurojen Liiton toiminnanjohtaja Markku Jokinen totesi julkaisutilaisuudessa, että ohjelmassa esitetyt runsaslukuiset ja perusteellisesti taustoitetut toimenpiteet voidaan kaikki tiivistää tukemaan samaa päämäärää: Uhanalaiselle kielelle tarvitaan luontevia käyttötilanteita, jotta kielelle saadaan lisää käyttäjiä. Tarvitaan opetusta ja koulutusta, opettajia, tulkkeja ja kielitaitoisia ihmisiä. Tarvitaan myös lisää tietoa ihan kaikille, viranomaisille ja yhteiskunnan eri aloille.