Keho on 1940-luvun tulokas. Kielitoimiston ensimmäinen hoitaja Hannes Teppo loi sen yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa. Lääketieteen ja kirurgian tohtori Niilo Pesonen esitti joulukuussa 1945 Duodecimin kokouksessa keho-sanaa elävän ruumiin nimitykseksi.
Lääketieteessä haluttiin siis tehdä terminologista eroa kuolleen ja elävän ruumiin välillä. Apua sanan keksimiseen haettiin silloin viron kielestä, jossa keha tarkoittaa ruumista. Tämä viron sana on puolestaan suomen kehä-sanan etymologinen vastine, ja näillä sanoilla on vastineita ugrilaisissa kielissä asti. Kehä kuuluu siis suomen kielen vanhimpaan sanastokerrostumaan. Suomen kehä-sana merkitsee murteissa muun muassa myös teurastetun eläimen ruhoa; viron keha-sanalla vuorostaan on murteissa myös suomen kehä-sanaa lähellä olevia merkityksiä ’kehä, kehys, salvos.’
Uusi keho-sana luotiin nimenomaan lääketieteen tarpeisiin, mutta sana sai jalansijaa vähitellen myös yleiskielessä.
Sivulle on 8.5.2026 lisätty tieto Niilo Pesosesta.