Hiekkahentusen jälkiosan alkuperästä ei tunnu löytyvän kovin paljon tietoa. Joka tapauksessa sana on mukana ainakin jo Elias Lönnrotin vuonna 1874 ilmestyneessä Suomalais-Ruotsalaisen sanakirjan 1. osassa. Sanan hentunen merkitykseksi annetaan ’fint, behagligt ting; älskling’, ja lisäksi mainitaan monikkomuoto hentuset ’snask, läckerbit, klifs, bakelser, desert’. Sanalla on siis tuohon aikaan tarkoitettu leivosten lisäksi myös makeisia ja muita herkkupaloja.
Sanan hentunen syntyhistoriaa ei liene selvitetty sen tarkemmin, mutta on mahdollista, että se liittyy samaan sanueeseen kuin hento. Murotaikinapohjaisen leivonnaisen rakenne viittaisi tähän. Yhdyssanan alkuosa hiekka kertoo niin ikään murotaikinasta. Vastaavaan tapaan myös ruotsissa murotaikinaista leivosta kutsutaan nimellä sandbakelse.