Saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraportti luovutettiin valtioneuvostolle, saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle 4. joulukuuta. Vuosina 2021–2025 toimineen komission työn tavoitteena on ollut koota yhteen ja tehdä näkyväksi saamelaisten kokemuksia Suomen valtion ja julkisen vallan toiminnan seurauksista saamelaisille yksilöinä ja yhteisönä. Raporttiin on koottu myös ehdotuksia siitä, miten saamelaisten ja valtion välistä sovintoa voisi edistää turvaamalla saamelaisten oikeuden kulttuurinsa ja kielensä ylläpitoon ja kehittämiseen.
Raportti ja sen taustaksi laaditut erillisselvitykset ovat muun laajan tiedon ohella arvokas yhteenveto saamen kielten nykytilasta ja tulevaisuudesta. Raportin 68 ehdotuksesta yli 20 koskee suoraan kieltä. Tämä on johdonmukaista, sillä kieli kytkeytyy kulttuuriin ja osaltaan kannattelee sitä. Paine kielen vaihtamiseen ja yhteyden katkeaminen omaan kieleen ovat keskeisiä teemoja raportissa toistuvissa asuntolakoulukokemuksissa.
Eettisesti, oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti komission esiin nostamat toimenpiteet eivät ole valinnaisia parannuksia. Ne ovat välttämättömiä investointeja, joilla turvataan alkuperäiskansamme kielten elinvoimaisuus ja ylläpito. Saamelaisilla on perustuslaillinen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Viimeistään totuus- ja sovintoprosessin myötä on syytä nähdä, että on valtion velvollisuus turvata ne ratkaisut, joita saamen kielten ja saamelaisten monikielisyyden kestävä kehittäminen edellyttää.
Perusteltuja suosituksia
Osa kieliasioita koskevista ehdotuksista on uusia, osa kertausta aiemmasta: saamen kielten vahvistamiseksi on ehdotettu toimenpiteitä useaan otteeseen viime vuosikymmenien aikana, ja edistystä on myös nähty. Aiempi työ saamen kielten tilanteen parantamiseksi Suomessa on luonut sekä rakenteita että hyviä tuloksia, joiden varaan voi rakentaa. Siksi totuus- ja sovintokomission suositukset vaikuttavat kunnianhimoisuudestaan huolimatta paitsi perustelluilta myös realistisilta.
Kielten tilanne ja niitä puhuvien ihmisten toimintaympäristö kuitenkin muuttuvat nopeasti yhteiskunnan kehityksen myötä. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2012 julkaisema toimenpideohjelma saamen kielten elvyttämiseksi on osittain vanhentunut, vaikka osa sen ehdotuksista edelleen odottaa toteuttamistaan.
Oikeus saamen kieliin siellä, missä saamelaiset ovat
Oikeus saamen kieliin myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella on keskeinen ja kriittinen kysymys kielten tulevaisuuden kannalta. Enemmistö saamelaisista asuu nykyisin perinteisen kotiseutualueen ulkopuolella, mutta esimerkiksi oikeus saamenkieliseen opetukseen turvataan Suomessa edelleen pääasiassa kotiseutualueella. Komissio suositteleekin, että saamen kielilaki päivitetään vastaamaan nykyistä tilannetta ja tarpeita.
Mahdollisuus saamen kielen opetukseen äidinkielen ja toisen kielen oppiaineena tulisi komission suositusten mukaan taata kaikille saamelaislapsille ja -nuorille asuinpaikasta riippumatta esiopetuksesta toiselle asteelle. Kielen jatkuvuuden turvaamiseksi koko kasvatus- ja koulupolun mittainen tuki kielen omaksumiselle ja oppimiselle on välttämätöntä voida ulottaa kotiseutualueen ulkopuolelle. Siellä asuu yli 70 prosenttia saamelaislapsista ja -nuorista.
Tällä hetkellä saamen kielten opetusta tarjotaan etäyhteyksien avulla kaksi tuntia viikossa kotiseutualueen ulkopuolella asuville oppilaille, joilla ei ole pääsyä saamen lähiopetukseen. Komissio suosittelee, että saamen kielten etäopetus esiopetuksesta lukioon vakinaistetaan ja sen tarjoajaksi kehitetään uusi rakenne, saamen e-koulu.
Kattavampi ja kotiseutualueen ulkopuolelle laajentuva saamelaisnäkökulma olisi raportin mukaan otettava huomioon myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Mahdollisuus valita saamenkielisiä palveluita ja tulla kohdatuksi siten, että toisella osapuolella on ymmärrystä saamelaiskulttuurista ja saamelaisten historian erityispiirteistä, olisi toivottavaa kaikille saamelaisille.
Saamen kieltä muuallekin kuin oppitunneille
Kokonaan saamenkielinen varhaiskasvatus eli kielipesätoiminta on osoittautunut tehokkaimmaksi keinoksi siirtää uhanalaistunut kieli eteenpäin uusille puhujille. Kansainvälisestikin tunnettu esimerkki tästä on inarinsaamen kieliyhteisön työ kielensä pelastamiseksi. Päiväkotiryhmissä lapset oppivat kieltä arjen toiminnan lomassa, samaan tapaan kuin kotona. Komission raportti suositteleekin, että kielipesätoiminta tunnistettaisiin osana varhaiskasvatusjärjestelmää. Lisäksi mahdollisuuksia saamen kielen oppimiseen jo varhaiskasvatuksessa tulisi parantaa koko maassa.
Kielten uhanalaistumisen ja elvyttämisen asiantuntijoiden viesti on selvä: kielenkäyttötilanteita, altistumista kielelle ja kokonaisvaltaista kieliympäristöä tarvitaan mahdollisimman paljon kielen siirtämiseksi uusille puhujille. Raportissa ehdotetuista toimenpiteistä moni tähtää saamenkielisen kielitarjonnan lisäämiseen myös kouluikäisille kielitaidon kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Yksi niistä on suositus parantaa saamenkielisen aineenopetuksen edellytyksiä. Kun vaikkapa ympäristöoppia ja kuvaamataitoa opiskellaan saameksi ja kielellä toimitaan koulun arjessa, sitä kuullaan ja käytetään paljon enemmän kuin ainoastaan erillisen saamen kielen oppiaineen viikkotunneilla.
Kielitarjonnan lisääminen kotiseutualueen ulkopuolella nousee esiin myös saamelaisten kielenvaihtoon ja saamen kielten elinvoimaisuuteen vaikuttavia tekijöitä käsittelevässä erillisselvityksessä. Saamelaisen sosiolingvistiikan professori Annika Pasanen väläyttelee selvityksessä vaihtoehtona saamenkielisten luokkien perustamista paikkakunnilla, joilla saamenkielisiä lapsia on enemmän. Hän nostaa esille myös tarpeen järjestää lähiopetusjaksoja ja pohtia muuta kielitarjonnan lisäämistä etäyhteyksin kieltä opiskeleville lapsille ja nuorille. Vaihtoehtona voisi olla joidenkin oppiaineiden opetus saameksi etäyhteyksiä hyödyntäen.
Kestävä kehitys on rakenteiden pysyvyyttä riittävin resurssein
Suomenkielisen kieliyhteisön jäsenille on itsestään selvästi tarjolla monia pysyviä kielipalveluita: kirjoitetun kielen ohjeet tai mallit, äidinkielen opetus, oppikirjat ja -materiaalit, omakielinen tiedonvälitys maailman tapahtumista ja yhteiskunnan toimintatavoista sekä lasten ja aikuisten mahdollisuus parantaa ja ylläpitää kielitaitoaan syventymällä omakieliseen kirjallisuuteen, kulttuuriin ja viihteeseen. Nämä ovat osa kieltä ylläpitävää infrastruktuuria.
Saamen kielten vahvistamisen ja ylläpidon mekanismeja on rakennettu vähitellen yhteisön suurilla ponnistuksilla ja edelleen hyvin usein projektiluonteisesti tai vapaaehtoisvoimin. Ulkopuolelta kielen elvyttäminen nähdään usein hankkeena, jolla on määräaika ja päätepiste: painelut, puhallus ja sama alusta, kunnes elonmerkit palaavat. Tarvetta kieltä ylläpitävän infrastruktuurin jatkuvuudelle ei ole täysin osattu hahmottaa. Jatkuvuus tulee turvata myös hallinnollisissa rakenteissa.
Komission suosituksissa korostuukin kielityön pysyvyyden ja kestävyyden tarve. Vakiinnuttamisesta, resurssien riittävyyden takaamisesta ja rahoituksen turvaamisesta puhutaan monen toiminnon kohdalla: yhteispohjoismainen saamen kielten kielenhuollosta, normittamisesta ja kielineuvonnasta vastaava organisaatio Giellagáldu, Ylen saamenkielinen ohjelmatoiminta, saamenkielinen oppimateriaali, saamen kielitaidon lukuvuosikoulutus eri aloilla toimiville aikuisille, saamen kielten opetus ja saamenkielinen opetus sekä saamen kielten etäopetus. Projekteina ja pilotteina aloitetut ja vähän kerrallaan suurella työllä kehitetyt kieltä ylläpitävät rakenteet ja prosessit ovat tarpeellisia saamen kielille. Niiden olemassaoloon ja kehittämiseen myös tulevaisuudessa täytyy voida luottaa samalla, kun uusiakin avauksia tarvitaan.
Tietoa saamen kielistä ja kulttuurista
Saamen kielistä ja saamelaiskulttuurista tarvitaan lisää tietoa. Yhtäältä komissio korostaa tiedontarvetta alkuperäiskansa saamelaisista koko yhteiskunnassa, toisaalta tarvetta tutkimustiedolle saamen kielten puhujien määrästä ja kielten käyttöalueista. Saamen kielten tarkkaa puhujamäärää ei tiedetä, vaikka saamelaiskäräjien ja tutkijoiden arviot ovatkin antaneet suuntaa.
Komissio ehdottaa, että tietoa alkuperäiskansa saamelaisista ja saamelaisten historiasta ja nykypäivästä sisällytettäisiin laajasti sekä opetussuunnitelmiin että luokan- ja aineenopettajien koulutusohjelmiin. Saamelaistiedon ja -ymmärryksen tarpeeseen kytkeytyy myös komission suosittelema saamen kielet ja kulttuurin huomioiva sosiaali- ja terveysalojen koulutus.
Kielityön ja kieltä ylläpitävien toimien suuntaamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan tarkempaa tutkimustietoa siitä, kuinka moni saamen kieliä käyttää, millä alueilla ja missä yhteyksissä kieltä puhutaan. Mikä esimerkiksi on saamen kielten tilanne poronhoidon parissa, siellähän kielen on ajateltu säilyvän paremmin kuin muualla? Komission raportti suosittelee koko maan kattavaa tutkimusta aiheesta.
Samaan kokonaisuuteen kytkeytyy ehdotus muutoksesta väestötietojärjestelmään: rekisteriin pitäisi olla mahdollista ilmoittaa useampi äidinkieli. Tämä vastaisi kaksi- ja monikielisten saamelaisten tilannetta ja osaltaan tarjoaisi tilastotietoa saamen kielten puhujista. Useamman äidinkielen merkintämahdollisuus, samoin kuin raportin suosituksista esimerkiksi kielipesätoiminnan tunnustaminen osana varhaiskasvatusjärjestelmää, palvelisi saamenkielisten lisäksi muitakin Suomen perinteisiä kieliryhmiä.
Lisätietoja
