Osallistu someongelmaan!

Vitsi on vanha kuin taivas: ongelmista puhumista vältellään, joten puhutaan haasteista. Mutta eihän se aivan yksi yhteen mene, ja itse asiassa on melkein vaikeampaa keksiä konteksteja, joissa yhden sanan voisi suoraan korvata toisella.

Onko pakko?

Sanoilla on selvä sävyero, useampiakin. Kielitoimiston sanakirjan mukaan haaste voidaan määritellä muun muassa vaikeaksi (ja kiehtovaksi) tehtäväksi, tarpeeksi ja vaatimukseksi tai ongelmaksi. Ongelma puolestaan on hankaluuksia, vaikeuksia, harmia tai muuta sellaista aiheuttava, vaikeasti ratkaistava asia, jota koetetaan selvittää, pohdittava kysymys, pulma, probleema.

Määritelmien keskeinen ero on haasteen kiehtovuudessa. Ongelmia ratkaistaan, koska ne ovat edessä, ne täytyy ratkaista. Haasteita voidaan ratkoa lisäksi myös siksi, että niiden ratkominen ja siitä syntyvä onnistumisen tunne on palkinto sinänsä. Nykytilaan voidaan jäädä, mutta haasteen takana on jotain parempaa, mehevämpää. Mount Everestille kiipeäminen on haaste silloin, kun voisit yhtä hyvin jäädä kotiin. Ongelma se on silloin, jos yrität pelastaa toisen vuorikiipeilijän.

Hätäänsä huutava ihminen

Valmistelin vitsiä, jolta ehkä näin putoaa tukevin pohja. ”Osallistu somehaasteeseen!” ei käänny suoraan muotoon ”Osallistu someongelmaan!” Vitsin sijaan homma menee vakavammaksi.

Sosiaalisessa mediassa kaikki on yhtä haastetta tai englanniksi challengea. Ylen artikkelissa vuodelta 2024 listataan sillä hetkellä trendanneita eli suosittuja hengenvaarallisia haasteita. Tässä lainauksena muutama pelottava poiminto:

Nämä eivät kuulosta haasteilta vaan syviltä, henkilökohtaisilta ongelmilta. Haasteilta siinä merkityksessä, että niihin liittyy yllyttämistä ja lietsomista, itsensä ja muiden. Ovatko tällaiset haasteet sosiaalisesti hyväksyttyjä hätähuutoja?

Mittaava, edistyvä ihminen

Toiset haasteet ovat onneksi positiivisempia. Ihminen saattaa haastaa itsensä tai toisensa syömään paremmin, liikkumaan enemmän, tekemään jotain rakentavaa, rentoutumaan. On ketohaaste, lankkuhaaste, lukuhaasteita, minimalismihaaste, vegaanihaaste ja niin edelleen.

Vitsini lähti siitä, että miksi kaiken pitää olla haastetta, miksi ihminen ei voi vain alkaa toimia siten kuin haluaa. Miksei voi lukea paljon ja omaksi huvikseen, miksi se on haaste? Miksei voi vain mennä nukkumaan ajoissa, miksi se on haaste? Miksei voi vain heittää turhaa kamaa pois, miksi se on haaste? Eikö mitään voi tehdä yksin, omaksi huvikseen, ilman seurantaa ja kirjanpitoa?

Niin. Tässä kirjoitellessani tulee nolo olo, koska olen sitä sukupolvea ja mielenlaatua, jolla on vuosien varrella ollut muistitikulla erilaisia lukemiseen, urheiluun, kaloreihin ja alkoholin käyttöön liittyviä Excel-seurantoja. Totta kai laskukaavojen ja tarkkojen tavoitteiden kera. Niin ja graafien. Voi luoja, hyvin oogee haasteita. Ja minua ennen sukupolvet kirjasivat asioita ruutuvihkoon, sitä ennen luolan seinään.

Tsempatiaa pursuava ihminen

Ymmärrys kasvaa. Homo sapiens on tavoitteellinen laji. Osaamme ja haluamme katsoa eteenpäin, visualisoida itsemme parempina tai edes tyytyväisempinä ihmisinä. Ymmärrämme, että biologiamme ei sovi moderniin maailmaan: liskoaivomme janoavat sipsejä ja sokeria, haluavat vetäytyä nurkkaan kerälle ja saavat sykkeen nousemaan läppäriä hakatessa. Visualisoi itsesi lepäämään lämpimälle kivelle -challenge – accepted!

Haastetaan siis ihmeessä jatkossakin itseämme ja toisiamme. Sosiaalisessa mediassa on helppo saada tukea ja vahvistusta, seurata toinen toistamme matkalla, millä matkalla nyt kulloinkin satumme olemaan. Tsemppirinki, tsempatiaa. Älkääkä pahastuko, jos vetäisen joskus Excelin esiin ja paukuttelen vähän henkseleitä.

Mutta ne nurjat haasteet, ne eivät ole haasteita. Ne ovat ongelma.