Oli taas tärkeää käydä keskustelua ja tunnistaa ongelmia, mutta kaikkeen voidaan onneksi palata syssymmällä! Ei siis välttämättä syksyllä, vaan jossain vaiheessa, kunhan ehditään. Vaihtoehtoisesti kenelläkään ei ole mitään käryä, suunnitelmaa tai edes aikomusta edistää yhtään mitään. Syssympi on lupaajan silmässä.
Kevään syssympi
Syssympi on aina syssymmällä, mutta erityisen riemukasta syssympään on viitata keväällä ja alkukesästä. Syssympi saa konkreettisia vivahteita, se tuo mieleen kesän tuulahdukset ja maailman valmiiksi saamisen. Syssymmällä on aina kesäloman tuolla puolen – horisontissa, johon työtehtävät yksi kerrallaan armollisesti siirtyvät.
Syssymmällä työtehtävät hoitaa syksyn Risto, tuo onneton puurtaja, joka palaa pöllämystyneenä kesälaitumilta. Keväällä hänelle naureskellaan, kevään Risto etunenässä.
Syssyn syssympi
Syksyllä syssympi saa synkeämpiä sävyjä. Työt eivät ole edistäneet itseään. ”Syssymmällä, syssymmällä”, jos joku tokaisee, hän tekee sen hampaat irvessä, leuka rinnassa.
Hetken ajan syssympi on vain nyt ja tässä. Kupla, jossa kellumme hyvien aikomustemme seassa.
Talven syssympi
Lopulta leuka nousee. Kyllähän se nousee, kun sen nostaa. Mieli kirkastuu sitä mukaa kun päivä lyhenee. Ote tiukentuu, tilannekuva tarkentuu.
Syssympi muodostuu uudelleen ja alkaa kerätä muodotonta massaansa. Nyt on tilanne tämä, mutta onneksi kohta on taas syssymmällä!
Männäsyssymmällä julkaistussa Kotus-vinkissä pureuduttiin syssymmällä-ilmauksen lisäksi myös muihin epämääräisiin ajanilmauksiin. Lue vaikka tuohikuussa reikäleivän päivänä!