Suomen murteiden sana-arkistossa (SMSA) sanalippuja tutkiessa voi törmätä hulvattoman hauskoihin ja mielenkiintoisiin esimerkkeihin. Jokainen murresanakirjantoimittaja voikin myöntää vähintään hymähtäneensä joskus tyytyväisenä lukemiinsa sanalippuihin.
Valitettavasti kaikki hymähdyksen, hihityksen tai jopa huutonaurun aiheuttavat esimerkit eivät kuitenkaan päädy Suomen murteiden sanakirjaan (SMS). Miksi näin on?
Lähdekritiikki toimitustyön pohjana
SMSA:n pääkokoelma koostuu yli kahdeksasta miljoonasta sanalipusta. Lippujen laatu on hyvin vaihteleva.
Yleensä sanalipussa on hakusana, sen sanaluokka, merkityksenselite sekä esimerkkivirke (tai virkkeet), jossa murresanaa on käytetty. Lisäksi sanalipusta ilmenee sanan keruualue ja tiedot keneltä sanatieto on peräisin.
Osa lipuista sisältää hyviä esimerkkejä, jotka kuvaavat sanan merkitystä monipuolisesti ja luotettavasti. Toisissa taas tiedot ovat niukkoja tai jopa puutteellisia. Tällaisia esimerkkejä ei luonnollisestikaan voi ottaa mukaan sanakirjaan.
Sanakirjantoimittajan on noudatettava tarkkaa lähdekritiikkiä. On siis tarkasteltava, onko sanalipun esimerkki alueen murteenmukainen. Esimerkiksi Oulun tai Kuopion alueen esimerkeissä tulisi olla yleisgeminaatio ”ota kaveri mukkaan”, kun taas Hämeenlinnan alueella murrepiirre puuttuu ”ota kaveri mukaan”.
Murrepiirteiden paikkansapitävyyttä arvioidessa sanakirjantoimittajat noudattavat vuosikymmenten takaisia murrealueiden jakoja. Nykyään tilanne kyseisillä alueilla voi siis olla hyvinkin toisenlainen.
Liika on liikaa
Suomen murteiden sanakirjaan julkaistiin 10. lokakuuta 2025 uusi jakso. 3 400 uuden sana-artikkelin taustalla olevien sanalippujen joukkoon mahtuu myös runsaasti lippuja, joiden esimerkkejä ei otettu mukaan sanakirjaan.
Näitä löytyy esimerkiksi sanasta nuuka, josta onkin arkistossa useita satoja sanalippuja.
SMS:n nuuka-artikkelissa on kahdeksan eri merkitysryhmää sekä joitain alaryhmiä. Yhteensä artikkelissa on 105 eri esimerkkiä. Jos lukija siis haluaa käydä koko nuuka-artikkelin tarkkaan läpi, menee hänellä siihen huomattavasti enemmän aikaa kuin yhden esimerkin sisältävän nuukaa-artikkelin lukemiseen.
Joistain sanoista on olemassa satoja, joistain jopa tuhansia sanalippuja. Ei ole siis käytännössä mahdollista, että sana-artikkeleihin otettaisiin mukaan kaikki esimerkit. Sanakirjantoimittajan tehtävänä onkin pohtia tarkkaan, mitkä esimerkit kuvaavat parhaiten sanan eri käyttötapoja ja merkityksiä.
Esimerkkejä on kuitenkin oltava aineiston mahdollisuuksien mukaan monipuolisesti eri alueilta ja vuosikymmeniltä sekä sanan eri asuista. Lukijan kannalta on parasta, että artikkelit ovat samaan aikaan sekä tiiviitä että kattavia.
Voimme siis tieteeseen vedoten todeta, että oikeasti vuorilla ei asustele peikkoja.
Kansanetymologiat voivat johtaa harhaan
Tällä hetkellä murresanakirjan toimittajat kirjoittavat sana-artikkeleita p-alkuisista sanoista. Eräs sanakirjantoimittaja törmäsi peikko-lippuihin, joissa kerrotaan jännittävä tarina:
Peikko. Samoin kuin hiisikin (ks. hiisi) jokin pahankertainen henkiolento. Jokaisessa kalliossa ja vuoressa uskottiin asuvan peikko.
Perhon eteläosassa Mustasenjärven ja Perhon Alajärven rajan välisellä alueella on Tunturi-niminen vuori, siinä on muinoin otaksuttu peikon asustavan. Siitä on tarina; Noin 1840-50 vaiheilla oli Jaakko Kivelä niminen mies kuljeksinut mainitulla Tunturi-vuorella ja nähnyt kalliolle levitettynä paljon punaisia villoja. Hän oli alkanut niitä keräämään, pois viedäkseen, mutta silloin oli ilmestynyt tavattoman paljon sormia, jotka olivat äkkiä keränneet villoja ja vieneet vuoren sisään. Hänelle itselleen jäi sen verran, että sai yhdet kirkkovanttuut (=villakäsineet, joita käytettiin kirkkomatkoilla).
Tiedot peikkojen toiminnoista yms. on ja aivan häipynyt muistoista.
Usein sanalipuissa kertomukset on kirjoitettu yleiskielellä, kuten peikko-lipuissa. Tällöin lipuissa ei ole murresanaa, joka tulee löytyä jokaiseen sanakirjaan päätyvästä esimerkistä. Kyseinen tarina on myös liian pitkä sanakirjaesimerkiksi. Selitteissä puolestaan esiintyy joskus kansanetymologioita, jotka antavat virheelliseen tietoon perustuvan selityksen sanan alkuperästä. Kansanetymologiat voivat olla hauskoja ja mielenkiintoisia, mutta ne eivät kestä tieteellistä tarkastelua.
Voimme siis tieteeseen vedoten todeta, että oikeasti vuorilla ei asustele peikkoja. Jokainen voi kuitenkin uskoa, mihin haluaa.
Elina Kurttio työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa sanakirjantoimittajana. Tämän kirjoituksen sisältö on julkaistu myös keskuksen Instagram-tilillä kolmen videon sarjana otsikolla Aineistojen elinkaarella: Poisjätettyjä esimerkkejä.
Blogin kuvituksena käytettyjä sanalippuja säilytetään Suomen murteiden sana-arkistossa. Arkistoa käytetään Suomen murteiden sanakirjan toimitusaineistona.
Kuvat: Sakari Korpikallio, Kotus.