Suomen kielen murteet sisältävät arvokasta tietoa suomen kielen kehityksestä sekä Suomen historiasta ja kulttuurista. Tämänhetkinen ihmisten käyttämä puhekieli kertoo paljon nykyisestä yhteiskunnasta ja maailmantilanteesta. Mutta onko pelko suomen murteiden katoamisesta ja kielen kuihtumisesta aiheellinen?
Nykyään suomen kieltä ei puhuta samalla tavalla kuin sata vuotta sitten. Puhekieli muuttuu jatkuvasti samalla kun maailma muuttuu. Kehitys on väistämätön, koska kieli on kuin villieläin, jota ei voi sulkea häkkiin. Kieli on jatkuvasti ihmisten käytössä, eikä millään organisaatiolla ole valtuuksia puuttua puhuttuun kieleen – varmaankin hyvä niin.
Tämän vuoksi murteita tulee olemaan tulevaisuudessakin, vaikka osa murrepiirteistä saattaa pikkuhiljaa kadota. Murteet muuttavat muotoaan, mutta yksilöiden puhekielet eivät tule olemaan identtisiä toisiinsa nähden Suomen kokoisessa maassa. Sosiaalinen media vähentää maantieteellistä välimatkaa ja lisää kanssakäymistä muiden murteiden puhujien kanssa, mutta kenenkään ei ole mahdollista olla vuorovaikutuksessa kaikkien kanssa.
Sitä paitsi, monet murrepiirteet elävät edelleen vahvasti. Itse sain yllätettyä kanssapuhujan, kun totesin, että ”mie pietin luennon murteista, ja valmis materiaali oli nii havillinen (= mitätön, huono), että tehin sinne oppilaille oman murrepelin”.
Murteita ei saa unohtaa opetuksessa
Vanhoja murrerajoja ja murteita on edelleen tärkeää ottaa osaksi suomen kielen opetusta. Toki oppijoille on tehtävä selväksi sekin, että kieli muuttuu, ja yksi saattaa puhua samaa murretta eri tavalla kuin toinen. Tutustuminen kielihistoriaan toimisi esimerkiksi monialaisen oppimiskokonaisuuden osana suomen kielen ja historian opetuksessa. Varsinkin kun nuorten lukeminen on vähentynyt, on entistä tärkeämpää tarjota oppijoille monipuolisia tekstejä – myös vanhaa puhekieltä ja murretta.
Eräs lehtori totesi yliopiston pedagogiikan luennolla, että S2-oppijoille tulisi opettaa yleiskielen lisäksi heidän asuinalueensa murretta ja puhekieltä. En ole tästä eri mieltä, mutta haastaisin ajattelemaan opetuskontekstissa vielä laajemmin: kielitietoisuuteen kuuluu murretietoisuus eli tietoisuus myös muiden kuin oman asuinalueen murteesta.
Opettajien resurssit ovat rajalliset, mutta murretietoisuutta voi nostaa esiin kouluissa luovasti. Esimerkiksi Suomen murteiden sanakirjaan (SMS) sukeltamalla pääsee tutustumaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun murteisiin. Tämä Kotimaisten kielten keskuksen verkkosanakirja tarjoaa mahdollisuuden hauskoihin tutkiviin tehtäviin, joissa oppija tutustuu eri murteisiin sekä vanhojen ja uudempienkin murresanojen merkityksiin ja levikkeihin.
Eräänä esimerkkinä opettaja voisi valita valmiiksi eri murrealueilta erilaisia ja mielenkiintoisia murresanoja, jotka hän jakaa oppijoille. Tehtävänä olisi selvittää pienryhmissä murresanojen merkitykset ja levikit sekä valita sana-artikkelista jokin hauska lause-esimerkki. Jokainen pienryhmä voisi oppituokion lopussa esitellä oman sanansa sanaluokan, eri merkitykset, mahdollisen levikin ja esimerkin muulle ryhmälle.
Samalla kun oppijat tutustuvat tehtävässä Suomen eri murteisiin ja erilaisiin tekstilajeihin, he oppivat käyttämään sanakirjaa tiedonhaussa ja harjoittelevat esiintymistaitojaan. Opettaja voi säädellä tehtävän vaikeustasoa valitsemalla helpompia tai vaikeampia sanoja. Toisaalta opettaja voi antaa oppijoiden etsiä ja valita itse sanakirjasta murresanat, jotka he haluavat muille esitellä.
Murretietoisuus on avain helpompaan elämään
Murteiden rooli tavallisessa elämässä on yllättävän suuri: Osaatko hahmottaa eron puhekielen ja kirjoitetun kielen välillä? Ymmärrätkö muiden murteiden puhujia? Osaatko tulkita kielen eri rekistereitä ja käyttötarkoituksia? Tiedätkö, mihin tilanteisiin murteellisuus sopii? Kunnioitathan muiden murteita ja puhetapaa huolimatta siitä, miten itse puhut?
Murteiden katoamisesta puhuminen on siis melko turhaa; murteista puhuminen ei. Enemmän olisin huolissani luku- ja kirjoitustaidon heikkenemisestä, mikä osaltaan rapauttaa kielitaitoa. Kieli ei kuitenkaan kuihdu, jos sitä käyttää monipuolisesti. Sama pätee myös murteisiin.
Kolumni on julkaistu alun perin Suomen kielen ja kirjallisuuden opettajat ry:n (SKKO) Suomenopettaja-lehdessä. Kotuksen asiantuntijat kirjoittavat lehteen neljä kolumnia vuoden 2026 aikana.
Kolumnit ovat osa kotimaisten kielten teemavuoden julkaisuja. Teemavuodesta voi lukea lisää verkkosivuiltamme.
