Elokuun rauha... PAM ja BUM! Havahdun siihen, että metsästyskausi on alkanut. Metsästys?
Moni ehkä miettii, miksi ihmeessä vaikkapa järvellä sorsaa jahtaava kaveri on juuri metsästäjä. Eihän siellä ole puita eikä varsinkaan kokonaista metsää mailla eikä halmeilla! Pitänee kalastella tietoa jostain... Osaisikohan Kotus auttaa sananselittämisessä?
Osaahan Kotus! Meillä on materiaaleissamme paljon metsästykseen liittyvää kielitietoa. Kannattaa aloittaa etsiminen hakemalla.
Jos olet jo Kotuksen pääsivustolla eli kotus.fi-osoitteessa, käytä Kotus-hakua. Toinen vaihtoehto on kuukkeloida eli käyttää Googlea (esim. haku ”metsästys Kotus" tuottaa mukavasti osumia).
Metsästys jää haaviin
Metsästyksen kalastaminen hakemalla saa haavin pullistelemaan. Monenlaista merkitysvonkaletta on saaliinamme!
Maanmainio kielimestarimme Matti Vilppula kertoo 20. elokuuta (!) vuonna 2002 julkaistussa kolumnissaan pyynnin ja metsästyksen suhteesta, esimerkiksi tähän tapaan:
Terminä hylkeenmetsästys on hylkeenpyyntiä harvinaisempi. Metsästys-sanan karttelu tässä tapauksessa saattaa johtua siitä, että sana tuo mieleen metsän, joka mereltä puuttuu. Silti metsästyksen yhteys metsään on käynyt jo kovin heikoksi. Metsästys ei välttämättä ole metsässä tapahtuvaa saalistusta. Puhutaanhan sorsanmetsästyksestäkin, vaikka sorsia ammutaan yleensä rannoilla ja vesien äärellä.
Vilppulan kolumni on julkaistu alkujaan Helsingin Sanomien Kieli-ikkuna-palstalla. Kaikki tuon suositun palstan kirjoitukset ja monet muut kielen asiantuntijoiden tekstit löydät kätevästi Kolumniaarrearkustamme. Aarrearkussa on useita kirjoituksia metsästä ja eläimistä sekä yleisemmin luontoaihepiiristä, esimerkiksi jutut ”Metsään menemisestä” ja ”Mennäänkö metsään?”.
Toki metsä ja metsästys ovat esillä myös Kielikello-lehtemme jutuissa. Alla on linkki Kirsti Aapalan kiinnostavaan artikkeliin, joka käsittelee sanakirjojen metsäkuvaa. Hakemalla Kielikellostakin löydät lisää saalista!
Osumia sanakirjoissa
Metsästys-sanaa selitetään monista vinkkeleistä Kotuksen sanakirjoissa. Laajaan sanakirjavalikoimaamme pääsee tutustumaan suoraan, kun samoilee Sanakirjaportaalimme äärelle. Tässä vain joitakin huomiota sanakirjojen metsästyksestä.
Kielitoimiston sanakirjasta opimme, että metsästys on riistanpyyntiä tai -jahtia, mutta kuvaannollisesti voi metsästää vaikka suosiota tai uutista. Suomen etymologisesta sanakirjasta käy ilmi, että sanan alkuperästä ei ole varmuutta. Esimerkiksi lainaa balttilaiselta taholta on pidetty mahdollisena (vrt. esim. latvian mežs ’metsä, metsikkö’).
Vanhan kirjasuomen sanakirjan metsä-artikkeli kertoo muun muassa, että Mikael Agricolan tekstissä on ilmaus Metzä käydä, joka viittaa metsästämiseen. Metsästämiseen on viitattu vanhassa kirjasuomessa sekä metsän käymisenä että metsän ajamisena.
Suomen murteiden sanakirjassa on täysi tusina metsästys-alkuisia hakusanoja. Lisäksi sanakirja tarjoilee runsaan valikoiman metsästyksen rinnakkaismuotoja ja niihin liittyviä ilmauksia: metsuu, metsyy, metsyys, metsätys, metsäys.
Tiesitkö muuten, mikä on metsästyskomplotti? Ainakin Urjalassa se on tarkoittanut metsästysseuruetta.
Sorsitaanko sotkia, alliakin?
Kuulu sanataiturimme Taru Kolehmainen tarttui kesäkuussa 2007 kolumnissaan kiinnostavaan aiheeseen: ”Sorsia sorsia”. Hän käy läpi sorsia-verbin historiaa ja pohtii muun muassa sen tyylilajia: syökö puhekielinen sorsia-verbi uskottavuutta, jos sitä käytetään vaikkapa puhuttaessa työntekijöitä kurittavista tuottavuusmittareista. Entä miten sorsiminen liittyy sorsaan, Taru?
Sorsan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä (...) Joissain verbeissä esiintyvät ti- ja si-imperfekti samanarvoisina: kiitää: kiisi~kiiti, yltää: ylti~ylsi. Tähän kohtaan kuuluu myös sortaa: sorti, sillä sanakirjojen mukaan sorsi-muotokin on yleiskielessä mahdollinen, joskin harvinainen. (...) Voi olla, että imperfektimuoto sorsi on harvinaisena tuntunut sen verran kummalliselta, että se onkin irronnut itsenäiseksi verbiksi, alun perin ehkä leikkimielisenä väännöksenä. Tälläkin tavalla uusia sanoja saadaan kieleen.
Se kai kuitenkin on varmaa, että metsästystapahtumassa tavalla tai toisella sorsitaan sorsia. Sorsalintu varmasti toivoo, että metsästäjä vetää vesiperän, vaikka ei nuottahommissa olekaan.
Sorsa-sanalla voidaan viitata yleisesti sorsalintuihin, ja sorsalinnuistamme ehkä myyttisin on sotka. Kotuksen pääsivuston Kysymyksiä ja vastauksia -osiosta merkitysten jahtaaja löytää paljon tietoa vaikkapa murteista ja nimistä. Sanojen alkuperästä -kokonaisuudessa sotkaa selitetään muun muassa tähän tapaan:
Kalevalan alussa kerrotaan, kuinka maa, taivas, aurinko ja kuu syntyvät rikkoutuneesta sotkan munasta. Onko sana sotka hyvinkin vanha?
Kyllä on. Se kuuluu suomalais-ugrilaisiin perintösanoihin, ja sillä on vastineita aina obinugrilaisissa kielissä asti. Kaikissa sukukielissä sotkan vastine tarkoittaa jotakin vesilintua, useimmiten telkkää. Näin on ollut laita aiemmin myös suomessa, ja edelleen etenkin lounais- ja peräpohjalaismurteissa sotka on nimenomaan telkän nimitys.
Nimien alkuperä -kokonaisuudesta löydät selityksen muun muassa Alli-nimestä. Allin katsotaan olevan lyhentymä muinaissaksalaisesta henkilönnimestä Alfhild. Nimeä on toisaalta käytetty esimerkiksi Alinan, Amalian tai Aliisan puhuttelumuotona. Toki alli on kalevalainen lintukin:
Alli on myös Lapissa pesivä sorsalintu, joka esiintyy Kalevalassa kaihomielen symbolina; linnun nimitystä käytetään myös neitosen, morsiamen hellittelynimenä.
