Vaikuttaa siltä, että mätäkuusta puhutaan nykyään vähemmän kuin ennen. Monelle on epäselvää, mikä ja milloin mätäkuu oikein on.
Entäpä mätäkuun jutut, millaisia juttuja ne ovat? Huhuja, perättömiä uutisia ja suoranaisia valheitakin levitetään tätä nykyä esimerkiksi internetissä kiihtyvään tahtiin. Onko siis niin, että mätäkuun juttu ei ole nykyisessä viestintäympäristössä enää mikään juttu?
Mehevimmät esimerkit mätäkuun jutuista löytyvät vuosikymmenten takaa. Heinäkuun lopussa 1966 Nurmijärvellä oli kuulemma niin kuumaa, että lehmät lypsivät kokkareista maitoa, suorastaan piimää – Ylen mukaan ”mätäkuussa”. Kesällä 1992 Ruokolahdella taas jahdattiin paikallisen metsätyönjohtajan havaitsemaa leijonaa.
Piimälehmien ja eteläkarjalaisen jellonan rinnalla nykyinen harvoin kuultava puhe mätäkuun jutuista vaikuttaa laimeilta. Oliko esimerkiksi keskustelu Garden Helsingistä vain ”mätäkuun juttu”, kuten eräs kansanedustaja väittää Iltalehdessä? Joka tapauksessa eduskunta kokoontui heinäkuussa käsittelemään asiaa. Mätäkuun valtiopäivätkö?
Kuhan tulloo mätäkuu, niin sillon se (sairas) kuol̆loo.
Mätäkuun juurilla
Kielitoimiston sanakirja kertoo, että sanaa mätäkuu käytetään heinäkuun 23. ja elokuun 23. päivän välisestä ajasta. Suomen murteiden sanakirjan mukaan mätäkuuta käytetään loppukesän ajasta, jolloin uskotaan haavojen tulehtuvan ja ruokien pilaantuvan helposti.
Murresanakirjassa on useita esimerkkejä mätäkuun käytöstä: Vieremällä on arveltu, että ”kuhan tulloo mätäkuu, niin sillon se (sairas) kuol̆loo”, ja Merikarvialla, että ”jos mätäkuun aikaam pistetääl lihaa sualaveteen, se pyssyy vertyneenä (= verisen näköisenä), se tullee huanoo”. Murresanakirjan esimerkkien perusteella mätäkuussa ei ole kupattu (vihottelee) eikä kuorittu ropsia (puu mustuu). Mätäkuuhun liittyy sääuskomuksiakin, kuten se, että jos mätäkuu alkaa kosteana, koko kuu on samanlaista säätä; jos taas alku on poutainen, koko kuu on poutainen.
Kotuksen ”Kysymyksiä ja vastauksia sanojen aluperästä” -sivuilla kerrotaan, että nimitys on käännöslaina ruotsista, jossa sama ajanjakso tunnetaan nimellä rötmånad (ruotsin röta ’mätä’). Nimityksen taustasta keskusteltaessa esillä on pidetty käännösvirheen mahdollisuuttakin: kyse ei alkujaan olisikaan mätänemiskuusta vaan Siriuksen eli Koirantähden näkymiseen liittyvistä ”koiranpäivistä”.
Vanhan kirjasuomen sanakirjasta käy ilmi, että sanaa käytetään jo vanhoissa kirjoituksissa. Näin Christfrid Ganander Eläinden Tauti-Kirjassa vuonna 1788: ”[Lehmän] Ulkonaisiin haawoin ruukataan yxi woidet kusesta – – suolan ja ihran kanssa hywin yhteen sekoitettu kuin Mätä-Kuu lähestyy.”
Ulkonaisiin haawoin ruukataan yxi woidet kusesta – – suolan ja ihran kanssa hywin yhteen sekoitettu kuin Mätä-Kuu lähestyy.
Mätäkuisia uutisia
Kielitoimiston sanakirjan esimerkeissä mainitaan mätäkuun jutut. Niiden sanotaan olevan perättömiä juttuja.
Viime vuosisadan alkupuolen kieltä kuvaavassa Nykysuomen sanakirjassa selitetään, että mätäkuunjutussa on kyse perättömästä puheesta tai huhusta tai suorastaan valheesta: ”Tavanomainen mätäkuunjuttu suuresta merikäärmeestä.” Mätäkuinen-adjektiivi on sanakirjan mukaan mätäkuun aikainen, mätäkuuhun kuuluva, mätäkuulle ominainen: ”Lehdet tarjoilevat taas mätäkuisia juttuja.”
Ajatus mätäkuun jutuista tai uutisista puhuttaessa on ehkä ollut, että hiljaiseen sydänkesän aikaan lehdissä kirjoitellaan aihepulan takia kaikenlaista. Eräiden tietojen mukaan mätäkuu poistettiin Yliopiston almanakasta 1990-luvulla sen epätieteellisyyden takia. Mätäkuun jutut eli perättömät puheet tuskin ovat minnekään kadonneet, vaikka mätäkuu sanana tai mätäkuun jutut lausekkeena katoaisivatkin kuin piimäinen lehmänmaito vasikan vatsaan tai eksoottinen jalopeura suomalaiseen korpeen.
Vinkin ensimmäinen versio on julkaistu 18.8.2023.