Syyskuuta on jälleen seurannut lokakuu, tuo kaikista kuukausista kymmenes. Ajanjakso, jolloin olemme vielä täynnä kesän tarmoa, ja jolloin meillä on vielä edessämme monta pitkää, syksyistä kuukautta ennen lopullista pimeyttä.
Tähän vinkkiin on kerätty piristävää loka- ja lokakuu-aiheista kielitietoa. Valoa pimeyteen.
Olen haiseva loka, sielussani syntien loka
Pirkko Kuutti kirjoitti vuonna 2016 loka-sanasta. Lokaan liittyy jonkinlainen märkyyden ja kosteuden elementti, vaikka täysin nestemäistä loka ei olekaan. Loalla on vanhassa kirjasuomessa viitattu tavanomaisemman ravan lisäksi esimerkiksi ulosteeseen tai saastaan. Saastaisuuden kautta on tavoiteltu myös armoa ja autuutta, kuten kirjassa Paradisin Yrti-Tarha (1732):
minä olen raadollinen mato, haisewa loca
Kuutin kirjoitus kirvoitti keskustelun ilmauksesta synnin loka. Onko se uskonnollista kieltä? Elina Heikkilä kaivaa kirjoituksessaan esiin Gabriel Tammelinuksen suomentaman hartauskirjan Pyhät Tutkistelemuxet (1680), jossa nuoruuden syntien vaikutusta kuvataan näin:
se haisewa syndein Loca on minun nuorudeni cukoistuxen nijn cauhiasti sastuttanut: Se cauhistawainen minun ylitzekäymiseni lätäckö on sen nijn monella ja surkialla tawalla hieronut
Loan lähteillä
Kuutin ja Heikkilän kirjoitukset vievät mielenkiintoisille lokamatkoille. Mutta mistä se loka on oikein peräisin? Kirsti Aapala kertoo, että Mikael Agricola käytti lokakuu-nimitystä jo vuonna 1544 ilmestyneessä rukouskirjassaan, mutta sanan loka alkuperä on toistaiseksi hämärä. Se tunnetaan joissakin lähisukukielissä, mutta muuten sen historiasta ei paljon tiedetä.
Monissa Euroopan kielissä käytetään nykyisin latinalaisperäisiä kuukausien nimiä. Roomalaisten vuosi alkoi maaliskuusta, minkä vuoksi esimerkiksi ruotsin oktober perustuu kahdeksaa tarkoittavaan lukusanaan. Aikaisemmin on monissa muissakin kielissä ollut suomen tapaan kuukausilla myös omakielisiä nimiä. Esimerkiksi saksassa lokakuun vanha nimitys oli Weinmonat eli ”viinikuu”, mikä viittaa ajankohtaan osuvaan viininkorjuuseen.
Kielitoimiston sanakirjassa loka-sanan merkityksiä ovat kura, rapa, lika saasta. Sanalla on myös kuvallista käyttöä: Jonkun maine tai nimi voidaan vetää, polkea tai tallata lokaan. Lokaa voidaan heittää jonkun kasvoille tai silmille.
