1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Opin lukemaan kolmivuotiaana, kun leikimme äitini kanssa kirjaimilla. Käskin hänen kirjoittaa paperille esimerkiksi a, z, k, h, b, c, y, ä, d, f ja k, minkä jälkeen äitipoloiseni kiltisti luki ääneen azkhbcyädfk, mikä oli pikku-Ollista ratkiriemukasta. Samalla minuun tarttui se, miltä kirjaimet äännettynä kuulostivat, ja muutamien viikkojen päästä tästä makoilin jo tyytyväisenä lastentarhan sohvalla lueskelemassa kirjoja muiden tenavien telmiessä mudassa.
Toisenlaisen heräämisen sain seitsemännellä luokalla, kun kävin silloisen äidinkielenopettajani kanssa hyvin vakavaluontoisen väittelyn adjektiivien taivutuksesta. Tiesin toki, että hyvä taipuu parempi, paras, mutta miten on asian laita silloin, jos puhutaan hyvistä haltiattarista? Jos haltiattaret kinaavat keskenään omasta hyvyydestään, voiko toinen haltiatar olla silloin toista hyvempi tai kenties jopa hyvin kaikista haltiattarista? Parempi tai paras haltiatar kuulostaa edelleen korvaani todella typerältä ja sangen väärältä!
Parempi tai paras haltiatar kuulostaa edelleen korvaani todella typerältä ja sangen väärältä!
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Rakastan sitä, miten kielellä voi leikitellä. En ole koskaan jaksanut sanoa asioita asiallisesti tai tylsästi, jos ne voi sanoa hupsusti tai pilke silmäkulmassa. Lienen siis hupiukko.
Sydäntäni lähellä ovat sellaiset suomen sanat tai ilmaisut, joita on hankalaa kääntää englanniksi. Esimerkiksi verbi jaksaa! Aivan ihana. Sekä suomesta että saksasta löytyy ’jaksamista’ tarkoittava verbi, joten päätimme taannoin saksalaisen ystäväni kanssa, että sanomme englanniksi kommunikoidessammekin ”I don’t jax” silloin kun suomeksi sanottaisiin ”mä en jaksa”.
Olen erittäin kiinnostunut digitaalisesta kielenkäytöstä ja siitä, kuinka pikaviestisovelluksissa ja vastaavissa tapahtuva kommunikaatio on jotakin kirjoitetun ja puhutun kielen välimaastossa. Olen opiskeluaikoinani tutkinut emojimerkkejä ja niiden merkityksiä, mutta digitaalinen kielenkäyttö kiinnostaa minua toki laajemminkin.
On erikoista, miten nopeasti ihmiskunnan on täytynyt sopeutua siihen, että kirjallinen viestintämme on siirtynyt pitkälti nopeatempoiseen pikaviestittelymaailmaan. En ole ihan varma, tajutaanko sitä edes kunnolla, kuinka merkittävä tämä murros on. Tunnustan olevani samaan aikaan äärimmäisen kiinnostunut ja äärimmäisen huolissani tästä kokonaisuudesta. Ystäväni ovat viime aikoina saaneet kuunnella kyllästymiseen asti horinaani älypuhelinten vaaroista, algoritmeista ja inhimillisestä taantumisesta.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Tavoitteenani on lörpötellä lähimmäisilleni mahdollisimman monipuolista kieltä. Eräs ystäväni toteaakin aina, että ”nyt oli kyllä taas niin Olli-viesti”, kun olen naputellut hänelle monipolvisen selityksen jostakin maailman mitäänsanomattomasta yksityiskohdasta.
Sain taannoin kuulla, että samaisen ystäväni äiti oli huomannut, että suomalaisella euroviisufoorumilla on se joku tyyppi, joka korjailee aina muiden kirjoitusvirheitä. Mitään en tunnusta!
Vakavasti ottaen minusta tuntuu, että kieliasiat ovat läsnä kaikessa, mitä teen. On samaan aikaan mukavaa ja vähän rasittavaakin, kun ihmiset tulevat minulta kyselemään joitakin oikeinkirjoituskysymyksiä. Kuulemma Kotus-Olliin voi luottaa.
Vaikka kieli onkin leikkikenttäni ja hupsuttelun mahdollistaja, suhtaudun myös vakavasti siihen, että kieli ympärilläni on selkeää ja ymmärrettävää. Tahdon, että mahdollisimman moni pystyy kielen ihanuudesta nauttimaan.
Kehtaako tällä palstalla edes tunnustaa, että ihan jopa tykkään anglismeista?
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Suomella porskuttaa mukavasti. Vissiin ruotsillakin ainakin niillä seuduilla, joissa sitä käytetään. Kotoperäisten vähemmistökielten tilanteesta voi lukea Kotuksen verkkosivuilta.
Vaikka tarvitsisin itsekin harjoitusta englannin kielessä, olen oppinut sen, että asiakaspalvelutilanteissa tulee vaatia suomea. Lounasravintoloissa tuntui pitkään kieroutuneelta, kun keskustelua käydään niin, että asiakaspalvelija puhuu minulle englantia ja minä vastaan suomeksi. Pikkuhiljaa olen tähän tottunut ja kannustan myös muita kokeilemaan. Suurin osa asiakaspalvelijoista oikeasti ainakin ymmärtää suomea, vaikkei sitä uskaltaisi käyttääkään.
Kehtaako tällä palstalla edes tunnustaa, että ihan jopa tykkään anglismeista? On erityisen hassua, kuinka lainasanat sellaisenaan mukautuvat suomen taivutusparadigmoihin. Rakenteellinen rappio onkin sitten ihan eri asia. Olen tarkka, etten koskaan pysty tehdä tai ettei oltu nähty jotakin.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
En. Ellen sitten hyvin pienessä mittakaavassa. Jos saan ystäväni huomaamaan, että olipas jokin sanomani hienosti ilmaistu, koen onnistuneeni.
Ehkä pystyn tulevaisuudessa vastaamaan tähän kysymykseen hieman itsevarmemmin, mutta se riippuu pitkälti siitä, missä olen muutamien vuosien päästä. Olisi ihan mahtavaa päästä muuttamaan yhteiskuntaa omalla toiminnallani rakastavampaan ja erilaisia näkemyksiä ymmärtävämpään suuntaan.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Pidän yhteiskunnallisista vaikuttajista, jotka pitävät esillä kielen tärkeyttä ja merkitystä. Olivat he sitten toimittajia, poliitikkoja tai vaikkapa urheilijoita, on kielikeskustelu aina tervetullutta ja tarpeellista. Erityisen mukavaa on, kun kieli on keskustelun keskiössä eikä vain väline, jonka avulla keskustellaan jostakin muka tärkeämmästä asiasta.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kauneinta on leikki. Tyhjänpäiväinen lörpöttely kämppisten kanssa. Spontaanit väittelyt. Musiikin oivaltavat koukut. Korvaan kuiskutteleminen, rakastan sua, rakastan sua, rakastan sua. Käsi kädessä kesäyössä, hiljaisuus.
Kauheinta on ulos sulkeminen. Liian vaikea kieli. Julmuus. Kenties niin, ettei toinen edes tajua, että häntä on kohdeltu julmasti.
Kieli on oikeasti ihan kaikki. Ilman kieltä mikään ei toimisi. On aina sääli ja surullista, kun törmää ihmisiin, jotka eivät ole tätä vielä oivaltaneet. Pyrin tekemään työtä sen eteen, että nämäkin henkilöt vielä päätyisivät kielen ihanuuden ja merkityksellisyyden pariin.
Korvaan kuiskutteleminen, rakastan sua, rakastan sua, rakastan sua. Käsi kädessä kesäyössä, hiljaisuus.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Olisin eittämättä pakina. Kaikki äidinkielenopettajani kehuivat minua siitä, että kirjoitustyylini on hyvin pakinoiva. Jopa silloin, kun pitäisi osata kirjoittaa asiallisia ja tylsiä tekstejä. Hups!
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Olen vuosien aikana toimittanut lukuisia 10 kysymystä kielestä -haastatteluja, ja olen tullut siihen lopputulokseen, että Raamattu on yhdeksännen kysymyksen ainoa oikea vaihtoehto.
Silti valitsisin itse jonkin filosofisesti merkittävän teoksen, sillä olen perehtynyt suurmiesten ajatteluun naurettavan vähän elämäni aikana. Siellähän sitä saarella sitten olisi aikaa perehtyä. Kenties Aristoteleen etiikan suurteos Nikomakhoksen etiikka voisi olla hyvä vaihtoehto. Olisinpahan sitten ainakin hyvä ihminen, kun tai jos joskus saarelta pelastuisin.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
En ehkä niinkään jutun lukijoille, vaan Kotimaisten kielten keskukselle. Kiitos yhteisistä vuosista, nyt on aika avata uusi sivu. Luotan tulevaan, ja kuten aikamme yleisnero Tommi Läntinen UMK-kappaleessaan asian ilmaisee: ”Elämä kantaa mua / Kuin Harley ja Davidson / Läpi sateen ja tuulen se vie / Elämyksien tie mua odottaa.”
Siihen tahdon uskoa. Kaikkea hyvää kaikille ja voimia tulevaisuuteen. Hymyillään, kun tavataan.
Elämä kantaa mua
Kuin Harley ja Davidson
Läpi sateen ja tuulen se vie
Elämyksien tie mua odottaa
Olli Tamminen työskenteli Kotimaisten kielten keskuksen viestinnässä huhtikuusta 2023 huhtikuuhun 2026. Hän muun muassa toimitti lukuisia 10 kysymystä kielestä ‑haastatteluja, minkä seurauksena vastaamisen rima oli kivunnut naurettavan korkeaksi.
Toimitus: Olli Tamminen