”Kun pelkäämme muunlaisuutta, pelkäämme oikeasti muunlaisuutta itsessämme”

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Ehkä jo kesällä 1966 kun opin lukemaan, olin silloin viisivuotias. Tai vähän myöhemmin, kun opin Munkkivuoren pihoilla puhumaan ruotsin lisäksi myös suomea, ja tajusin pitäväni kovasti myös tästä toisesta kielestä. Minulle tuli tosi varhain tunne, että kielet voisivat olla juttuni, ja opettajat myös kannustivat siihen suuntaan sanomalla, että olin niissä lahjakas.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Minua kiinnostaa kielten erilaisuus. Se, miten kieliin heijastuvat ne kulttuurit, jotka ovat kunkin kielen synnyttäneet. Jokaisella kielellä on omat kulttuuriset sidonnaisuutensa, omat huumorin ja ironian sävynsä. Sen ymmärtäminen ja tutkiminen on loputtoman kiehtovaa. Ja kielet ovat myös loputtoman rikkaita, kukaan ei ole täysoppinut, joka päivä opin kustakin kielestä jotain uutta.

Jokaisella kielellä on omat kulttuuriset sidonnaisuutensa, omat huumorin ja ironian sävynsä. Sen ymmärtäminen ja tutkiminen on loputtoman kiehtovaa.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Olen elänyt kirjoittajan elämää kohta 44 vuotta. Voisin melkein sanoa: kirjoitan, siis olen olemassa.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Kieli muuttuu ja kehittyy aina, se on luonnonlaki. Siksi ei kannata panikoida turhaan. Mutta kyllä minua silti huolettaa se (amerikan)englannin kielen ylivallan laiska hyväksyminen, joka leimaa aikaamme. Enkä halua tällä mollata englannin kieltä sinänsä: se on upea kieli, jota käytän itsekin paljon. Mutta se syö koko ajan tilaa muilta arvostamiltani kieliltä, esimerkiksi espanjalta ja ranskalta. Ja se tunkeutuu kieliimme tavalla, joka on välillä ärsyttävän tyhmistyttävä.

Olen varmaan tässä konservatiivinen jääräpää, mutta minusta on tärkeää sanoa sisältö tai innehåll eikä content, ja rauhoitu tai ta det lugnt eikä chillaa. Englannin kieli pärjää kyllä omillaan, ei meidän tarvitse nöyristellä sen edessä joka tilanteessa.

Englannin kieli pärjää kyllä omillaan, ei meidän tarvitse nöyristellä sen edessä joka tilanteessa.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Kyllähän minä ihan ammattini ja kutsumukseni puolesta yritän. Vähemmistökielen edustajana yritän tuoda esille ainakin sen, etteivät kielet ja niiden osaaminen ole koskaan mikään uhka. Suomessa on toisinaan vallalla uskomus, että ”turhan” kielen osaaminen vie ihmiseltä jotain pois. Kun minun totuuteni on, että jokaisen oppimasi kielen jälkeen seuraavan kielen oppiminen on hieman helpompaa.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Katso edellinen vastaus. Useimmiten kielikeskustelu on ihan asiallista, mutta joskus se leimahtaa pahalla tavalla vainoharhaisen ksenofobiseksi. Yritän aina sanoa, että kun pelkäämme muukalaisuutta ja muunlaisuutta, pelkäämme oikeasti muukalaisuutta ja muunlaisuutta itsessämme. Ajatus on lainattu filosofi Julia Kristevalta.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta on kielen rikkaus ja leikkisyys. Kauheinta on sen riittämättömyys. Meistä varmaan jokainen on törmännyt elämässään tilanteisiin, joissa kieli ei vain riitä mihinkään.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Kyllä minä sen verran lavea olen, että olisin romaani.

Minusta yhden ainoan suosikin tivaaminen on lukevan ihmisen loukkaamista.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Tähän kysymykseen en voi enkä halua vastata. Olen lukenut elämäni aikana satoja ja taas satoja hyviä kirjoja. Minusta yhden ainoan suosikin tivaaminen on lukevan ihmisen loukkaamista.

10. Mitä muuta haluat sanoa lukijoille näin kotimaisten kielten teemavuonna?

Nauttikaa kielistä ja pitäkää hauskaa niiden tiimoilta! Luovuus on tärkeämpää kuin säännöt!

---

Toimitus: Olli Tamminen