Hallinnon kieli on vuosikymmenten kuluessa muuttunut. Aiemmin sitä leimasi mutkikkuus ja pitkävirkkeisyys. Nyt virkkeet ovat lyhentyneet, mutta kieli on käsitteellistynyt. Niinpä monet hallinnon tekstit ovat entistä abstraktimpia.
Kielen abstraktisuuden arviointiin voi käyttää esimerkiksi semantikko John Lyonsin kolmiosaista luokitusta. Esimerkiksi Essi Lehtinen teki sitä soveltamalla kiinnostavia havaintoja Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen eri vuosikymmenten toimintakertomuksista.
Lehtinen havaitsi, että vuoden 2006 toimintakertomuksessa puhuttiin esimerkiksi aktivointiasteesta, tarpeen kasvusta ja kokonaiskustannuksista. Tällaiset sanat viittaavat henkisen toiminnan tuloksiin sekä suhteisiin, asenteisiin tai arvioihin, jotka ovat ajan ja paikan ulkopuolella ja joita ei voi aistein havaita. Ne edustavat Lyonsin luokituksen käsitteellisintä tasoa.
Vuoden 1916 ja vielä vuoden 1956 kertomuksessakin kieli oli konkreettisempaa. Silloin puhuttiin esimerkiksi lapsista ja leikkikenttätyön valvojista, kodeista ja toimistoista. Tällaiset sanat viittaavat olioihin, jotka voi havaita.
Abstrakteimpien ja konkreettisimpien sanojen välillä ovat sanat, jotka viittaavat tekoihin ja tapahtumiin. Lehtisen tutkimuksen mukaan 1990-luvulla toimintakertomuksiin oli ilmaantunut yhä enemmän tämän tyypin sanoja, sellaisia kuin kiireellinen huostaanotto, sosiaalipäivystys ja esiopetus.
Abstraktisuutta myös nimissä
Lehtisen havainnoista on jo muutama vuosi aikaa, mutta suunta näyttää pysyneen samana. Erityisen hankalaksi kieli tulee, kun lauseet ja virkkeet sisältävät useita abstrakteja sanoja, kun esimerkiksi tuotetaan asiakaslähtöisiä prosesseja tai yksilötasolla keskitytään tasapainottaviin toimenpiteisiin yksilön oman elämänkaaren äkillisen kriisin aiheuttaman työkyvyn alenemisen miniminoimiseksi.
Vuosikymmenten mittaan abstraktisuutta on tullut yhä laajemmin ja pysyvämmin myös hallinnon yksiköiden nimiin. Ennen oli konkreettisiin yksiköihin tai paikkoihin viittaavia virastoja ja toimistoja. Nyt yksiköiden nimet yhä useammin viittaavatkin prosesseihin ja ovat siksi astetta abstraktimpia, esimerkiksi sellaisia kuin valvonta tai markkinointi ja tiedotus. Kaikkein käsitteellisimpiä ovat erilaiset linjat tai palvelu- ja tulosalueet, jotka ovat vain ajatusmaailman olioita.
Samaan aikaan, kun hallinnon kieli on tällä tapaa käsitteellistynyt, sen toiminnassa korostetaan yhä enemmän pyrkimystä asiakas- ja palvelulähtöisyyteen. Palvelulähtöisyys ei kuitenkaan synny siitä, että nimetään virasto vaikkapa Hyvinvoinnin edistämisen palvelualueeksi. Näin abstrakti kieli on vaikeaselkoista ja siten kaikkea muuta kuin palveluhenkistä.
Näennäistä konkretiaa
Kielen käsitteellistymisen rinnalle on tullut toisenkinlainen suuntaus. Hallinnon maailmaan on ilmaantunut kotoisen ja konkreettisen tuntuisia olioita. Yksi tällainen on esimerkiksi palveluseteli, joka näyttää viittaavaan aistein havaittavaan paperilappuseen.
Mutta mikä tämä seteli oikeasti on? Kun tietoa lähtee etsimään, löytää enimmäkseen vastauksia siitä, mitä setelin avulla tehdään ja mitä se mahdollistaa: Palvelusetelillä kunta sitoutuu, sillä voi hankkia ja sillä edistetään sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien valinnanvapautta.
Kysymykseen siitä, mikä seteli on, saa vastaukseksi, että se on yksi palvelujen järjestämistapa muiden vaihtoehtojen rinnalla. Konkreettiselta kuulostava seteli selitetään siis toisinaan tavaksi, toisinaan sitoumukseksi − molemmat ovatkin niitä ajatusmaailman abstrakteja olioita. Jossakin sentään kerrotaan, että palveluseteli on käytännössä usein viranomaispäätös, siis tietynlainen asiakirja.
Samantyyppistä hämmentävää näennäiskonkretiaa on ilmaisussa tutkimusinfrastruktuurien tiekartta, jolla ilmeisesti tarkoitetaan suunnitelmaa. Internetin maailmassa taas elää kodikkaan kuuloinen Innokylä, joka onkin sivusto − määritelmänsä perusteella hyvinvointi- ja terveysalan innovaatioympäristö. Vammaispalvelun käsikirja ja Lastensuojelun käsikirja eivät nekään ole sähköisiä kirjoja, e-kirjoja. Ne ovat sivustoja, joilla tarjotaan tietoa näiltä aloilta.
Konkreettinen kieli, kuten juuri seteli tai kartta, palvelee usein ymmärrettävyyttä. Jos sanoilla ei tarkoitetakaan konkreettisia asioita, vaikutus on päinvastainen: hauskasta ajatuksesta ja hyvästä tarkoituksesta huolimatta syntyykin sisäpiirin kieltä, joka herättää ulkopuolisissa vääriä odotuksia ja ehkä ärtymystäkin.
Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 6.3.2013.