Kielenkäyttö on inklusiivista silloin kun se ei syrji, loukkaa, suosi tai vahvista stereotypioita. Inklusiivinen kieli kattaa siis paljon muutakin kuin sukupuolineutraalin kielenkäytön. Pohjoismaiden kielenhuoltoelinten verkoston tuore Språk i Norden 2026 -julkaisu sisältää kahdeksan artikkelia näistä teemoista. Käsiteltäviin kieliin kuuluvat suomi, ruotsi, tanska, norja, islanti, grönlanti, saamen kielet sekä fääri.
Suomen kielessä ei ole kieliopillista sukua ja persoonapronominitkin ovat sukupuolineutraaleja. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö työsarkaa tasa-arvoisen kielen saralla olisi. Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kielenhuoltoyksikön päällikkö Salli Kankaanpää kirjoittaa julkaisussa sukupuolineutraaliin kieleen tähtäävästä työstä, jota Suomessa on tehty 1990-luvulta lähtien.
Kotuksen ruotsin kielenhuolto- ja sanakirjayksikön päällikkö Charlotta af Hällström-Reijonen ja sanakirjantoimittaja Solveig Arle kirjoittavat siitä, kuinka sukupuolineutraaliutta käsitellään julkaisussa Svenskt lagspråk i Finland – Ruotsinkielinen lakikieli. He kuvaavat artikkelissaan myös Suomi–ruotsi-suursanakirjan jatkuvasti sukupuolineutraalimpaa suuntaa.