Kodin sanasto
Kun pienenä tyttönä kävin tovereitteni kotona, ihmettelin kun siellä ripustettiin vaatteita henkariin tai sitten raksista naulakkoon.
Kun pienenä tyttönä kävin tovereitteni kotona, ihmettelin kun siellä ripustettiin vaatteita henkariin tai sitten raksista naulakkoon.
Kansainvälisessä kielessä yksitavuja on pilvin pimein, eikä niitä tarvitse taivuttaa ja muunnella. Pituudessa on kuitenkin suomalaisille hohtoa, väitän.
Vuosi sitten kuvittelin pohtivani blogeissa lähinnä lingvistisiä kysymyksiä. Oli mielessä kertoa mahdollisille lukijoille opettavaisesti, miten ja miltä osin kieli muuttuu tai miten suhtautuvat toisiinsa lyhyet ja pitkät sanat tai missä, missä kielioppi sijaitsee. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Kansainvälistyminen on nopeampaa kuin osasimme suomen kielen tulevaisuutta käsitelleessä raportissa uumoilla. Seuraavassa joitakin esimerkkitapauksia.
Helsingin yliopiston kieliperiaatteet ja jokapäiväinen käytäntö ovat keskenään ristiriitaiset. Pakkoenglanti tulee, mutta emme ole valmiit.
Milloin puhkeaa kritiikittömän kansainvälistymisen kupla?
Monet muistavat vielä 1970-luvulta Vennamoiden aforismin ”Kyllä kansa tietää”. Nykyisten hallitsijoiden motoksi sopii paremmin ”Kyllä kansa tottuu”.
Suomi kuuluu siihen kahteen prosenttiin maailman kielistä, jotka ovat kansallisesti tai alueellisesti keskeisiä – sellaisia, joita voi käyttää kaikilla elämänalueilla. Mutta kuinka kauan?
Kun kirjoitin viimeksi sanojen selvä ja selkeä kamppailusta, yksi lokini tarkoitus oli herättää pohdiskelua kielen tietoisen muuttamisen vaikeudesta.