1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Opin lukemaan varhain, mutta kielisuhteeni oli pitkään välinpitämätön. Olin mielestäni matemaattinen ihminen, kouluaineet jäivät kirjoittamatta tai muutamaan lauseeseen. Yläasteaikoihin tilanne muuttui: laululyriikan (CMX!) analysointi alkoi kiinnostaa valtavasti, samoin kielioppi ja varsinkin yhdyssanat. Todennäköisesti ensimmäinen spesifi oma ajatus siitä, mitä voisin haluta opiskella, oli suomen kieli. Olin yhdeksännellä luokalla.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Kieli on rajaton leikkikenttä, jolla sekoilen jatkuvasti viihtyäkseni paremmin tässä maailmassa. Ilahdun aina siitä, kun jokin asia ilmaistaan hyvin, on kyse sitten kritiikkitekstistä tai nettislangista. Koska elämme arjessamme rikkinäisen suomen ympäristössä, vierassanat ja niiden sisältämät sävyerot kiehtovat: joskus on hauskempi ja sopivampi sanoa haram kuin kielletty, ja silloin niin on todella tehtävä.
Kieli on rajaton leikkikenttä, jolla sekoilen jatkuvasti viihtyäkseni paremmin tässä maailmassa.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Kirjoitan oikein työkseni ja väärin huvikseni. Ajattelen, että arkikieleni on kollaasi, johon lätkin luvan kanssa ja tahallani ihan mitä sattuu. Varastan slogaaneja tai hauskoilta kuulostavia vierassanoja puheeseeni ja suomifioin niitä parhaani mukaan.
Olen hypertietoinen käyttämästäni kielestä koko ajan. Vakavat virheet pitää pysähtyä korjaamaan, jos erehtyy sanomaan aikanaan eikä aikoinaan tai ilmaisu eikä ilmaus. Chättäillessäni tiedän täsmälleen, mihin kohden vedän kirja- ja puhekielisyyden rajan. Myöskään poikkeuksilla ei saa vitsailla. On tärkeää olla Luvialla tai Laviassa, mutta sieltä voi ihan hyvin matkustaa Tampereeseen.
Lehtiteksteistä taas ajattelen, että hyvän yleiskielen rajoja saa ja pitää venyttää, kunhan sen tekee tietoisesti eikä huolimattomuuttaan.
Lisäksi teen jotakuinkin päivittäin ristikoita ja pelaan sanapelejä, mutta englanniksi, koska suomenkieliset versiot eivät vain tunnu ”oikealta”.
On tärkeää olla Luvialla tai Laviassa, mutta sieltä voi ihan hyvin matkustaa Tampereeseen.
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Mitä pirstoutuneempi kielimaisema, sitä hauskempaa ja kekseliäämpää kieltä sen pohjalta voi luoda. Kapulaiset anglismit ärsyttävät, englanti sinänsä ei. Ihan pidän siitä, kun vierassanat ja slangit solahtavat sujuvasti suomen sekaan. Vaikkapa sloppy (lausuttuna [sloppy]) on kelpo arkisuomea, toisin kuin haasteet ja kyvykkyydet.
Lisäksi on aina pieni juhlapäivä, kun konkreettisessa kielimaisemassa eli julkisessa tilassa tai julkaisuissa tulee vastaan hyvä sanavitsi. Ilahduttaa vieläkin ajatella Tokmannin pääsiäismainoksen ”tiputettuja hintoja”.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Jos teen työni hyvin, olen kantanut pikkuruisen korteni kielen hyvinvoinnin kekoon. Parhaimmillaan pääsen tuomaan uusia sanoja suomeen. Olen huomannut, miten herkästi hyvät sanat ja kieli leviää. Ehkä sen oivaltaminen opettaisi muitakin iloitsemaan kielen pysyvästä muutoksesta.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Keskustelu on vakavaa, yksipuolista ja kliseistä. Sen kävijöitä tuntuvat kiinnostavan säännöt, ei kielen runsaus ja riemu. Aika usein englantia vastustetaan huonolla suomella. Olen kai yhtä aikaa konservatiivi ja akselerationisti. Kieliopista on kannettava huolta, mutta sanastolla saa tehdä mitä lystää, kunhan on kekseliäs.
Kieliopista on kannettava huolta, mutta sanastolla saa tehdä mitä lystää, kunhan on kekseliäs.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kauneinta on ajatus täydellisestä kielestä karkaavana maalina. Jokaisen asian pystyy aina sanomaan tarkemmin ja paremmin, jos ei suomeksi, niin johonkin vieraaseen kieleen tukeutuen. Operaatio on jokapäiväinen ja sisyfosmainen, mutta pitää mielen virkeänä. Vähemmän yllättäen kauheinta on muiden välinpitämättömyys käyttämänsä kielen suhteen.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Sanaleikki, joka tosin on paljon huonompi sana ja hieman eri asia kuin englanninkielinen pun.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Riippuu tietenkin saaresta! Jos aikomus on kuivahtaa auringossa vailla juomavesivarantoa, ottaisin Sinuhe Egyptiläisen, jota muissa olosuhteissa en aio lukea. Jos saarella voisi elää loputtomiin, niin The Complete Works of William Shakespeare. Sori siitä, suomen kieli.
Sori siitä, suomen kieli.
10. Mitä muuta haluat sanoa lukijoille näin kotimaisten kielten teemavuonna?
Yksikään kielivitsi ei ole niin tyhmä, että se kannattaisi jättää kertomatta.
Oskari Onninen on Uuden Jutun toimittaja ja popkriitikko.
Toimitus: Olli Tamminen
Kirjoitus on osa kotimaisten kielten teemavuoden julkaisuja. Kotimaisten kielten keskus haastattelee vuonna 2026 merkittäviä kotimaisten kielten edistäjiä sekä yhteiskunnallisia keskustelijoita 10 kysymystä kielestä ‑sarjaan.