”Kielipolitiikassa ajattelen mieluummin sekä–että kuin joko–tai”

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Rakkaus kieleen sai sytykkeitä lapsuudenkodissani. Isä höysti puheitaan runositaateilla, ja äiti kertoi sukunsa tarinoita niin elävästi, että halusin kuulla niitä yhä uudestaan. Monen muun lapsen tavoin lumouduin loruista: Kirsi Kunnaksen Hanhiemon iloinen lipas ja Elina Karjalaisen Uppo-Nallen kootut runot kuluivat käsissäni. Niiden säkeet jäivät minuun ja pulpahtelevat pintaan paikoin edelleen.

Aloin kirjoittaa omia tekstejä ala-asteella. Muistelen lämmöllä luokanopettajaani, joka taikoi lukujärjestykseen aikaa jokaviikkoiselle ainekirjoitukselle. Tutkijana taas kirjoittaminen on ollut tapa kehitellä ja työstää ajatuksia. Varsinaisena kirjoittamisen korkeakoulunani pidän kuitenkin oppikirjojen tekemistä: se on opettanut, että selkeästi ajateltu on myös selkeästi sanottu.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Minua kiinnostaa se, miten merkitykset kerrostuvat ja muuttuvat ja miten tietyt ilmaisut kantavat mukanaan mennyttä maailmaa. Nykyäänkin annetaan rukkasia ja työpäivän päätteeksi päivä on pulkassa, vaikka ilmaisujen alkuperä on jo monelle tuntematon.

Minua kiehtoo myös kielen rooli asioiden havaitsemisessa, ymmärtämisessä ja tulkinnassa. Missä määrin kielen ulkopuolelle voi ylipäätään astua? Ja mitä siellä on vastassa?

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Kieliasiat ovat olennainen osa työtäni ”sanojen talossa”, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa (SKS). Pääsihteerinä huolehdin siitä, että seuralla on parhaat mahdolliset edellytykset toteuttaa tehtäväänsä: harjoittaa ja edistää suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön – erityisesti kielen, kirjallisuuden ja kansanperinteen – tutkimusta ja tunnetuksi tekemistä.

Tätä työtä tehdään monin tavoin seuran arkistossa, kirjastossa, kustantamossa, tutkimusosastolla ja kirjallisuuden vientikeskus FILIssä (Finnish Literature Exchange). Kaikissa niissä kieli on läsnä: välineenä, aineistona ja tutkimuksen kohteena.

Tarvitsemme rakenteita, jotka tukevat kotimaisten kielten käyttöä ja oppimista, ja samalla käytäntöjä, jotka mahdollistavat joustavan monikielisyyden.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Nykyinen kielimaisemamme on moninainen, mutta niin se on ollut ennenkin. Suomi ei ole koskaan ollut yksikielinen, vaan monikielisyys, rinnakkaiskielisyys ja limittäiskielisyys kuuluvat sekä historiaamme että tähän päivään.

Kielipolitiikassa ajattelen mieluummin sekä–että kuin joko–tai. Tarvitsemme rakenteita, jotka tukevat kotimaisten kielten käyttöä ja oppimista, ja samalla käytäntöjä, jotka mahdollistavat joustavan monikielisyyden. Ajattelen, että esimerkiksi korkeakoulutuksen englanninkielistymistä olisi syytä haastaa nimenomaan monikielisellä koulutuksella ja monikielisillä käytännöillä. Ne edistäisivät myös muualta Suomeen opiskelemaan tulleiden mahdollisuuksia oppia suomea ja ruotsia ja siten työllistyä ja jäädä Suomeen.

Kielen muutos puolestaan kuuluu sen olemukseen. Muuttuva kieli on elävä kieli.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Kyllä – ja ajattelen, että siihen voi vaikuttaa ihan jokainen. Kyse on siitä, mitä kieltä eri tilanteissa käyttää ja millä tavalla eri kielistä puhuu. Kieliasenteet ilmenevät teoissa, ja teoilla niitä myös muutetaan.

Työni kautta voin vaikuttaa esimerkiksi siihen, että suomi säilyy tieteen kielenä nyt ja tulevaisuudessa. SKS:ssa julkaisemme avoimesti korkeatasoista, vertaisarvioitua tutkimusta sekä tallennamme ja tutkimme suomen kieltä ja suomenkielisiä tekstejä. Edistämme myös kielten ja kulttuurien vuorovaikutusta tukemalla suomen-, ruotsin- ja saamenkielisen kirjallisuuden kääntämistä ja vientiä maailmalle.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Olen tyytyväinen siihen, että kielikysymyksistä keskustellaan. Se kertoo, ettei kielten tulevaisuutta pidetä vääjäämättömänä kehityskulkuna, vaan asiana, johon voidaan vaikuttaa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa nykykeskustelua tarkastellaan pitkän historian valossa. SKS:lla on ollut keskeinen rooli suomen kehittämisessä sivistyskieleksi. Havainnollinen esimerkki tästä on sana kirjallisuus, joka luotiin vuonna 1831 seuran nimeä varten. Seuran perustajilla oli tuolloin rohkea ajatus siitä, että jonakin päivänä rahvaan kielellä, suomella, voitaisiin kirjoittaa kaunokirjallisuutta, tehdä tiedettä ja toimia yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Sittemmin suomen asema on muuttunut perusteellisesti. Se on ollut yhteiskunnallinen valtakieli runsaat sata vuotta. Suomen kielen aseman vahvistuminen tasa-arvoisti koulutus- ja uramahdollisuuksia, mutta samaan aikaan marginalisoi vähemmistökieliä.

Globaalissa katsannossa suomen kielellä menee tällä hetkellä varsin hyvin. On kuitenkin syytä muistaa, että Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa suomi on valtakielen asemassa. Jos emme täällä huolehdi sen käytöstä, kokoelmista ja tutkimuksesta, ei sitä tee kukaan muukaan. Samaan tapaan ajattelen, että meillä on vastuu myös muista kotimaisista kielistämme.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla on ollut keskeinen rooli suomen kehittämisessä sivistyskieleksi. Havainnollinen esimerkki tästä on sana kirjallisuus, joka luotiin vuonna 1831 seuran nimeä varten.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneimmillaan kieli on silta ihmisten välillä. Kauheimmillaan se on muuri.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Essee – sellainen, joka alkaa sananlaskulla ja päättyy wellerismiin.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Mukaani lähtisi Marginalia. Merkintöjä Kreikan ja Rooman runoutta lukiessa (1986). Se on Tuomas Anhavan upea suomennos Bo Carpelanin runokokoelmasta. Siinä on tekstien, kielten ja kulttuurien kerroksia kerrakseen.

10. Mitä muuta haluat sanoa kotimaisten kielten teemavuonna?

Vaalikaamme kotimaisia kieliämme niitä käyttämällä, niillä leikkimällä ja niistä nauttimalla!

Haluan myös onnitella 50-vuotisjuhlavuottaan viettävää Kotusta, kiittää hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa menestystä kotimaisten kielten elinvoiman ja merkityksen vahvistamiseen.

---

Toimitus: Henna Leskelä