Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kielilautakunnat kokoontuivat toukokuussa vaihtamaan tietoa ja keskustelemaan toimialaansa kuuluvien kielten ajankohtaisista kysymyksistä. Edustettuina olivat kaikki kuusi Kotuksen yhteydessä toimivaa lautakuntaa: suomen kielen, ruotsin kielen, saamen kielten, viittomakielten, romanikielen ja karjalan kielen lautakunnat.
Yhteisen kokouksen tavoitteena oli vahvistaa lautakuntien välistä vuoropuhelua ja luoda kokonaiskuvaa niiden toiminnasta. Alustuksissa ja keskustelussa korostui jaettu näkemys siitä, että kaikki kotimaiset kielet tarvitsevat pitkäjänteistä työtä käyttöalojensa turvaamiseksi ja kehittämiseksi.
Osallisuutta, tekoälyä ja kielten käyttöaloja
Suomen kielen lautakunnan toimikauden (2024–2027) teemana on osallisuus, johon sisältyy muun muassa kielitaidon merkitys yhteiskunnan jäseneksi pääsyssä. Myös muiden lautakuntien alustuksissa oli esillä kielellinen kotoutuminen, esimerkiksi kielikoulutus niin suomeksi kuin ruotsiksi sekä viittomakieliset palvelut kuuroille maahanmuuttaneille.
Myös kieliyhteisöön jo kuuluville olisi tarjottava entistä paremmat mahdollisuudet opiskella kotimaisia kieliä. Lautakuntien näkökulmasta keskeisiä teemoja ovat esimerkiksi karjalan kielen opetus eri ikäryhmille sekä eri-ikäisten mahdollisuuksiin oppia viittomakieltä ja saada tukea. Myös eri paikkakunnilla asuvien lasten ja nuorten eriarvoinen asema kielen oppimisessa otettiin esiin. Useissa puheenvuoroissa mainittiin tekoälyn tuomat haasteet ja mahdollisuudet, digipalveluiden saavutettavuus eri kielillä sekä käännösten laatuongelmat: käännösteknologia ei riittävän usein tuota laadukkaita tai tarvetta palvelevia käännöksiä.
Keskustelussa pohdittiin kielten käyttöalojen seurantaa. Saamenkielisten ja viittomakielisten palveluiden saatavuutta on seurattu Suomessa oikeusministeriön teettämillä barometreillä, samoin suomen- ja ruotsinkielisten palveluiden toteutumista kaksikielisissä kunnissa. Sen sijaan kielten käytöstä muilla elämänalueilla tai muiden kotimaisten kielten käytön muutoksista ylipäänsä ei ole saatavilla systemaattista tietoa. Yksi lautakuntien tehtävistä on pyrkiä vaikuttamaan kieltensä käyttöalojen turvaamiseen ja laajentamiseen. Esimerkiksi romanikielen lautakunta on ollut vaikuttamassa romanikielisten lastenohjelmien tuotantoon.
Kielten erilainen asema ja kielityön rakenne
Kielilautakuntia yhdistää sama perustehtävä: ne antavat toimialaansa kuuluvia kieliä ja niiden käyttöä koskevia periaatteellisia ja yleisluonteisia suosituksia. Koska kotimaiset kielet ovat keskenään eri asemassa muun muassa käyttöalojen, opetuksen sekä kielenhuollon ja kielipolitiikan toimijoiden suhteen, myös lautakuntien rooli ja tehtävien painotus vaihtelee kielittäin.
Lautakunnat esittelivät puheenvuoroissaan oman toimintansa laajempaa kontekstia ja niitä toimijoita, jotka osallistuvat kyseisen kielen huoltoon, kehittämiseen, tutkimukseen ja kielen käytön edistämiseen. Toimialansa kielen asemaa seuraavat ja siihen pyrkivät vaikuttamaan Suomessa lautakuntien ohella esimerkiksi saamelaiskäräjät, Folktinget ja romaniasiain neuvottelukunta. Lautakuntia yhdistääkin vuoropuhelu alansa toimijoiden kanssa sekä kokonaiskuvan muodostaminen edustamansa kielen ja sen käytön kysymyksistä.
Kielilautakuntien työ näkyy monenlaisina kannanottoina, mielipidekirjoituksina ja lausuntoina. Kokouksessa käydyssä keskustelussa korostui yhteinen näkemys siitä, että kielipolitiikka tarvitsee nykyistä vahvempaa kokonaiskoordinaatiota, parempaa seurantaa ja pitkäjänteistä kehittämistä. Yhteiseksi teemaksi nousi sekin, että kielten asemaa koskevat suositukset eivät vielä riittävästi näy käytännön toimenpiteinä. Lautakuntien välistä yhteistyötä pidettiin keskeisenä keinona vahvistaa sekä yksittäisten kielten asemaa että koko suomalaisen kielimaiseman monimuotoisuutta.
Suhde kielenhuoltoon
Kotuksen kielilautakunnilla on toisistaan eroava rooli suhteessa kielenhuoltoon ja sanastotyöhön. Kaikkia lautakuntien edustamia kieliä huolletaan ja niiden sanastotyötä tehdään pääsääntöisesti lautakuntien ulkopuolella. Siksi lautakunnat eivät yleensä käsittele yksittäisiä kielikysymyksiä, vaan suositukset koskevat periaatteellisia seikkoja.
Suomen ja ruotsin kielen huollosta, sanastotyöstä ja kielineuvonnasta vastaa Kotus, viittomakielten huollosta, sanakirjatyöstä ja neuvonnasta puolestaan Kuurojen Liitto. Saamen kielten huolto ja kielineuvonta on keskitetty yhteispohjoismaiselle Saamen Kielikaltiolle (Sámi Giellagáldu). Karjalan kielen kehittämisestä vastaa Itä-Suomen yliopisto, ja romanikieltä kehitetään sen opetusta antavassa ja tutkimuksesta vastaavassa Helsingin yliopistossa.
Osa lautakunnista ottaa kantaa suurempiin kielenhuollollisiin linjauksiin tai käsittelee monialaista asiantuntemusta vaativia kysymyksiä muiden toimijoiden tukena. Esimerkiksi saamen kielten lautakunnan toiminnassa korostuu kielitieteellinen konsultaatio. Samaan näkökulmaan liittyen suomen kielen lautakunnan edustajat toivat kokouksessa esille, että usein suositusten päivittämisen taustalle kaivattaisiin nykyistä enemmän tutkimustietoa.
Teksti: Lotta Jalava