Kempeleessä juhlittiin 17. tammikuuta 2026 uuden Kempele-talon avajaisia. Talossa on myös Kembele-sali – kyllä, b-kirjaimella kirjoitettuna.
Kembelekin ääntyy ”kempele”
B-kirjaimen sisältävä Kembele-sali perustuu paikannimen Kempele kirjoitusasuun vanhoissa kartoissa. Esimerkiksi Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Kempeleestä on vanhimmissa asiakirjamerkinnöissä käytetty kirjoitusasuja Kembele (1567) ja Kembelä (1569).
Paikannimien vanhat kirjoitusasut eivät kuitenkaan vastaa nimen ääntämistä kyseisenä ajankohtana. Suomen ortografia oli vielä 1500–1800-luvuilla hyvin vakiintumatonta. Latinan, ruotsin ja saksan malli vaikutti niin, että samaa äännettä merkittiin nimissä usealla eri kirjaimella. Vanhoissa asiakirjoissa p-äännettä on merkitty usein b:llä tai bh:lla, kun taas e-äännettä on merkitty sekä e:llä että ä:llä.
Kempele oli siis puheessa Kempele asiakirjoihin ja karttoihin merkityistä kirjoitusasuista huolimatta. Vastaavasti esimerkiksi merkintä Nurmjervi tarkoitti Nurmijärveä ja kirjaus Olhavan Lambi puolestaan Olhavanlampea.
Hyvän nimistön oppaan opit käyttöön
Vanhan kirjoitusasun käyttöönotolla on ehkä haluttu kunnioittaa paikallishistoriaa, mikä on toki mukava ja kannatettava ajatus. Salin nimiratkaisua ei silti voi pitää kovin onnistuneena. Hallintolain mukaan julkishallinnon nimien tulee olla asiallisia, selkeitä ja ymmärrettäviä. Tämä edellyttää, että kuntien tulisi käyttää vakiintuneita paikannimiä, jotka kirjoitetaan yleiskielen oikeinkirjoitussuositusten mukaisesti.
Todennäköisesti salin nimen kirjoitusasu aiheuttaa hämmennystä. Pitäisikö se lukea ”kembele”? Moni suomenkielinen ääntää b:n joka tapauksessa p:nä, joten asiakkaat tulevat kuulemansa perusteella käyttämään salista myös kirjoitusasua Kempele-sali. Onneksi talo on kuitenkin Kempele-talo, joten ehkä suuremmilta ongelmilta salin löytymisessä vältytään.
Vanhentuneita kirjoitusasuja kehotetaan välttämään Hyvän nimistön oppaan ohjeessa Kuntien nimet. Suosittelen lämpimästi julkishallinnon työntekijöille oppaaseen tutustumista.
Yhtä äännettä vastaa yksi kirjain
Suomen yleiskieltä kirjoitetaan selkeän periaatteen mukaisesti: yhtä äännettä merkitään pääsääntöisesti yhdellä ja samalla kirjaimella. Säännöstä on vain muutamia poikkeuksia, kuten äng-äänne (ŋ) ja konsonanttien kahdentuminen joissakin yhteyksissä (esimerkiksi tulepas sanotaan tuleppas).
Nykysuomen oikeinkirjoitus on siis yksinkertaista ja loogista. Arvostakaamme sitä!
Lähteitä ja lisälukemista
Paikkala, Sirkka: Nimet, kieli ja aika. Sukututkijan nimiopas (Suomen Sukututkimusseura, 2025)
Rintala, Heli: Hyvinvointisuunnitelma hyväksyttiin Kembele-salissa (Rantalakeus, 4.2.2026)