Jo ennen Kalevalan ensimmäisen painoksen ilmestymistä vuonna 1835 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kokouksessa esitettiin toive Elias Lönnrotin tallentamien runojen ja Kalevalan runojen keskinäisestä vertailusta. Nyt vuonna 2026 Avoin Kalevala eli kansalliseepoksen kriittinen editio on valmistunut.
Vuodesta 2018 käynnissä ollut SKS:n tutkimus- ja julkaisuhanke on siis tullut neljännen osan julkaisun kautta päätökseen. Hankkeessa Kalevalasta on tuotettu kriittinen digitaalinen laitos, joka mahdollistaa eepoksen ja sen kielen monipuolisen tietouden ja ymmärryksen niin suhteessa Elias Lönnrotin kirjalliseen toimitustyöhön ja suulliseen runoperinteeseen kuin 1800‑luvun aate- ja kulttuurihistoriaan, kieliasioita unohtamatta.
Uusi osa täydentää aiempia
Jo ensimmäiset kolme Avoimen Kalevalan osaa loivat laajan kokonaiskuvan Kalevalasta ja sen sisällöistä. Saataville saatettiin kaikki vuoden 1849 Kalevalan runot niin kuvamuotoisena alkuperäisjulkaisuna, siitä muunnettuna transkriptiona, kuin Lönnrotin käsikirjoituksen faksimile-kopionakin. Mukana kokonaisuudessa ovat myös niin vanhan (1835) kuin uudenkin (1849) Kalevalan esipuheet.
Kaikissa runoissa on sananselitykset. Suurimpaan osaan runoita on laadittu myös tieteelliset kommentaarit useamman tieteenalan, kuten folkloristiikan ja kulttuurihistorian näkökulmat huomioiden.
Lisäksi on julkaistu runsas joukko artikkeleja avaamaan Kalevalaa ja siihen liittyviä ilmiöitä. Artikkelit on koottu kuuteen temaattiseen kokonaisuuteen, joita ovat esimerkiksi ”Kalevalan kieli” ja ”Kalevala osana 1800‑lukua”.
Kalevalaseuran toiminnanjohtaja, hankkeen vastuullinen tutkija, dosentti Niina Hämäläinen avaa neljännen, aiempia julkaisuja täydentävän osan merkitystä ja suhdetta aiempiin kolmeen osaan sekä nostaa esille erityisesti kielinäkökulmaa:
Nyt julkaistava osa sisältää kaikki Kalevalan 50 runoa kommentoituna suhteessa lähdeaineistoon (Suomen Kansan Vanhat Runot -sarja) sekä Lönnrotin käytössä olleen aineiston visualisointeja mm. maantieteellisesti ja runolajeittain. Uutena on myös Kalevalaa kirjallisuutena avaava osio sekä erilliset kommentaarit.
Editio havainnollistaa aiempaa syvemmin myös Kalevalan karjalaisuutta, karjalan kielen merkitystä ja Lönnrotin hyödyntämän vienankarjalaisen lähdeaineiston osuutta Kalevalan eri runoissa. Kalevala ja kieli -näkökulmaa on myös tarkennettu. Lisäksi karjalan kielestä on julkaistu erillinen artikkeli.
Kielen osalta kiinnostavaa on myös edition tekstikriittinen selvitys painetun Kalevalan ja käsikirjoituksen eroista. Sieltä voi katsoa, miten Lönnrot vielä tässä vaiheessa muokkasi Kalevalan kieltä ja kirjoitusasua julkaistavaan ja luettavaan muotoon.
Avoin Kalevala -hanketta ovat olleet SKS:n lisäksi tukemassa Kalevalasäätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Alfred Kordelinin säätiö.
Koosteessa kasoittain Kalevalaa
Kirjoituksiin Kalevalasta sekä sen kielestä, tekijöistä ja tutkijoista voi tutustua myös Kotimaisten kielten keskuksen teemakoosteesta. ”Kalevala – sanan virkkoi, noin nimesi” -kooste tuo yhteen Kalevala-aiheita vuosikymmenten varrelta.
Teemakoosteen lähtökohta on, että Kalevala on paljon kaikkea. Sivulla pyritään valottamaan Kalevalan merkitystä erityisesti kielen näkökulmasta. Kotuksen monipuolisen Kalevala-annin lisäksi sivulla on hyödynnetty muun muassa Yleisradion, Kalevalaseuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran materiaaleja.
Toimitus: Sakari Korpikallio