Korkki kiinni?
Raittiuspäätös on pitänyt, mutta hyvän ruuan kanssa voi toki dokata.
Olen muualta tullut ja minun ei kuulu puhua Stadista. Hesa sen sijaan sopii maalaisressun suuhun.
Kieltä koskeva ajattelu tuppaa olemaan kliseistä. Yksi sitkeähenkisimmistä on käsitys kielen rappeutumisesta.
Painetusta nykyrunoudesta riimiä saa etsimällä etsiä. Miksi lauluissa se silti näyttää olevan paikoin jopa elinehto?