Siirry sisältöön

Kotus-blogi

Me puhumme eri kieltä

”Eino ui. Ai ai. Aino ei ui, oi oi.” Etäällä arjesta?

Kellertävä perhonen punamultaseinällä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Kirjeitä kentältä

Maisteri Inkeri Tuovinen keräsi murresanoja Ruotsin Länsipohjan suomenkieliseltä väestöltä. Tässä tekstissä esitetään katkelmia Tuovisen ja hieman Sanakirjasäätiönkin kirjeistä vuosilta 1931–1935.

Eipäs, juupas, Agricola!

Mitä Uppsalan evankeliumikirjan katkelmasta voi päätellä kirjasuomen alkuvaiheista? Vanhasta leikekirjasta löytyi kielimiesten kiista 1930-luvulta.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Koulutetut kerääjät ja vapaaehtoiset vastaajat

1920-luvulla perustettu Sanakirjasäätiö lähetti murteenkeruun ammattilaisia kenttätöihin ja alkoi julkaista Sanastaja-lehteä keruuavuksi vapaaehtoisille vastaajille.

Astrid Reponen haastattelee murteentaitajaa Vermlannissa 1930-luvun alussa. Kuva: Helmi Helminen.

Huvittavan petolliset ystävät

Unohdetaan viimein sammuvat turistit ja viinerit – nyt tulevat hallitus ja kuristaminen.

”Lukeminen on tylsää”

Ammattikoululaisten lukutaito puhuttaa, mutta mitä mieltä ovat opiskelijat itse.

Kellertävä perhonen punamultaseinällä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Ilotulitteiden iloiset nimet

Palataan hetkeksi vuodenvaihteeseen Äkäisen anopin ja Tosimiehen laakasun seurassa.

Kuta koulu kovempi, sitä nimi oudompi

Miksi perinteistä oppilaitoksen nimeä ei enää koeta ”oikeaksi” nimeksi?

Meidän racas isäm-maa

Isänmaa, kotomaa, oma maa – Suomella on monta nimeä.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.