4.6.
Katossa roikkuva ö-ö on lamppu.
Eilen kuulin junassa kahden iäkkäämmän herrasmiehen keskustelevan sanomalehtien kielenkäytöstä.
Kieltä koskeva ajattelu tuppaa olemaan kliseistä. Yksi sitkeähenkisimmistä on käsitys kielen rappeutumisesta.
Painetusta nykyrunoudesta riimiä saa etsimällä etsiä. Miksi lauluissa se silti näyttää olevan paikoin jopa elinehto?