Suomen korkeakoulujen toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti loppuvuodesta 2024 visiotyön, jonka tavoitteena on vastata yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä luoda korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kehittämisen pitkän aikavälin suuntaviivoja. Visio ulottuu vuoteen 2040, ja siihen liittyy vuoteen 2035 mennessä toteutettavia toimenpidesuosituksia.
Työn tuloksena syntynyt luonnos saatettiin lausuntokierrokselle huhtikuussa 2026. Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kommentti Opetushallituksen antamassa lausunnossa keskittyy vision kielinäkökulmaan tai pikemminkin sen puutteeseen. ”Visio sivuuttaa täysin kansalliskielten aseman turvaamisen korkeakoulutuksessa”, lausunnon valmisteluun osallistunut johtava asiantuntija Lotta Jalava toteaa.
Koko Opetushallituksen lausuntoon voi tutustua lausuntopalvelussa.
Tasapainoista monikielisyyttä
Korkeakouluvisioon on välttämätöntä sisällyttää tavoite korkeakoulutuksen tasapainoisesta monikielisyydestä, joka rakentuu kansalliskielten ja vieraiden kielten sekä kielitietoisuuden kokonaisuudesta. Vuonna 2021 julkaistun Kansalliskielistrategian yhtenä tavoitteena on kansalliskielten aseman turvaaminen tieteen ja korkeakoulutuksen kielenä. Tämän tulisi näkyä selkeästi myös korkeakoulutuksen visiossa.
Korkeakouluista valmistuu asiantuntijoita etenkin suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin sekä Suomessa ja Suomen hyväksi toimiviin kansainvälisiin tehtäviin. Koulutustason nostaminen ja monitahoisen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kehittäminen edellyttää, että tutkitusta tiedosta voidaan viestiä täysipainoisesti suomeksi ja ruotsiksi. ”Koko yhteiskunta toimii kielellä”, Kotuksen johtaja Leena Nissilä korostaa. ”On ehdottoman tärkeää saada kansalliskielinäkökulma mukaan visioon.”
Kielivarannossa on kyse ihmisistä
Kansalliskielistrategian mukaisissa selvityksissä – erityisesti vuonna 2024 julkaistussa Suomi osallisuuden kielenä -selvityksessä – todetaan, että yliopistot ja korkeakoulut tarvitsevat monikielisyysstrategioita, ja suositellaan, että kansalliskielten aseman turvaaminen sisällytetään osaksi rahoitusperusteita. Kansainvälisen henkilöstön rekrytointiin olisi lisäksi liitettävä kielitaidon hankkimisvelvoite. ”Suositukset koskevat yhtä lailla ruotsin kuin suomenkin kieltä”, muistuttaa ruotsin kielenhuolto- ja sanakirjayksikön päällikkö Charlotta af Hällström-Reijonen.
Monikielisyys on keskeinen osa korkeakoulutusta. Opiskelijoilla on erilaisia kielellisiä taustoja, ja opintojen aikana kerrytetään runsaasti kieliosaamista. Suomen kielivarannosta huolehtiminen kytkeytyy niin kotimaisten kielten aseman turvaamiseen tieteen ja korkeakoulutuksen kielinä kuin vieraiden kielten monipuoliseen hallintaan.