”Kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä. Mutta ei ne oo ku hemmetinmoisia sössöjä vaan.” Näin arvellaan Simo Salmisen ja Pertti ”Spede” Pasasen kirjoittamassa Rotestilaulussa (1966).
Kaiken maailman -muotoilua käytti vastikään myös pääministeri Juha Sipilä televisiohaastattelussa (A-studio 2.12.2015): ”Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat että tätä ja tätä ei saa tehdä.”
Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat että tätä ja tätä ei saa tehdä.
Ilmausta kaiken maailman käytetään Kielitoimiston sanakirjan (hakusana: maailma) mukaan usein halventavasti merkityksessä ’kaikenlainen’: Puhuttiin kaiken maailman asioista. Kaiken maailman tyyppejä. Vanhemmassa Nykysuomen sanakirjassa esimerkkejä on enemmän: Kaiken maailman tyhjäntoimittaja, kulkuri, roisto. Laulella kaiken maailman renkutuksia. Kaiken maailman rojua.
Viime aikoina on puhuttu paljon politiikan kielenkäytön muuttumisesta. Erilaisia iskulauseita, murresanoja ja puhekielisyyksiä viljellään taajaan eduskuntakeskusteluissakin.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Yhden näkemyksen mukaan politiikka on medioitunut ja samalla viihteellistynyt ja poliitikot ovat parhaita viihdetaiteilijoita. Toisen näkemyksen mukaan on pelkästään hyvä, että asiantuntijajargon väistyy kansan suorasukaisen kielen tieltä. Kolmannen näkemyksen mukaan keskustelu on mennyt asiattomaksi ja poliittiset päättäjät ovat menettäneet arvovaltansa.
Kielenkäytön muuttuminen muuttaa poliittista kulttuuria.
Neljännen näkemyksen mukaan rikki ovat niin politiikka kuin demokratiakin. Kielenkäytön muuttuminen ei ole pelkästään merkki tästä poliittisen kulttuurin muutoksesta. Kielenkäytön muuttuminen muuttaa poliittista kulttuuria sekä syvällisesti myös kansalaisten suhdetta politiikkaan ja demokratiaan.
Onneksi jokaisella on vielä oikeus muodostaa asiasta oma käsityksensä. ”Se se vaan on sillä lailla”, laulaa Simo.