Helmikuusta lähtien radiotaajuuksilla on tuon tuosta kajahtanut ensisäe ”Ois viisaampi häipyy täält” Linda Lampeniuksen ja Pete Parkkosen yhteisviisusta Liekinheitin. Repliikki tuntuu karanneen elämään omaa elämäänsä, ja sitä on kuullut heiteltävän leikkisästi esimerkiksi työpaikalta poistuttaessa.
Oma huomioni takertui kuitenkin sanaan runtu laulun ensimmäisen säkeistön lopussa: ”Vaik saan sult runtuu, niin se hyvältä tuntuu”. Kaakkoissuomalaiselle murremumisijalle sana oli vieras. Aloin jo kuulla päässäni mukaelman lapsuuteni Pekka Töpöhäntä -klassikkoelokuvan nakkirepliikistä: ”Jos sul on runtua – ja sä jaat sitä – niin mitä mää saan?” Tähänkään kysymykseen oikea vastaus ei ole pyttipannua.
Runtua vanhan kansan tapaan
Runtua tuntemattomalle sanan äänteistä ja lauseyhteydestä tulee lähinnä mieleen runttaaminen. Kielitoimiston sanakirjan mukaan runtata on arkinen verbi, jonka merkitys on ’rutistaa’ tai ’runnoa, pidellä pahoin’. Ehkä liipataan aika läheltä – kenties runnun (ei kai sana sentään taipuisi astevaihtelutta runtun?) saaminen voisi olla jonkinlaista henkistä runtatuksi joutumista.
Itse runtua ei kuitenkaan ole hakusanana nykyisen yleiskielen keskeisiä sanavaroja kuvaavassa sanakirjassa. On tarpeen tutkia muita luottolähteitä.
Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) julkaisema Suomen etymologinen sanakirja tuntee runtu-sanan, mutta merkitys pakenee niin kauas laulun kontekstista, että kieli-ihmisen homonyymitutka alkaa hälyttää. Etymologisen oppaan mukaan runtu on jo 1700-luvulla tarkoittanut muun muassa työnjuhlaa tai juhlan jälkeistä lepopäivää. – Tällainen runtu tuntuisi takuuvarmasti hyvältä muistakin kuin Petestä, joten tätä sanomaa laulussa tuskin tavoitellaan.
Toisella silmäyksellä hätäinen runnunetsijä huomaakin, että hakutuloksessa on allekkain kaksi eri runtua. Homonyymeistä jälkimmäinen kuulostaa jo enemmän runttaamiselta ja runnomiselta, sillä runnun merkitys Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla on vanhastaan ollut ’lommo’. Sana yhdistyy alkujaan länsimurteisiin verbeihin runnoa ja runtoa, joilla on viitattu ruhjomiseen, runteluun.
Sotilaallinen kuritus
Vaativa sanatiedonjano ei kuitenkaan vielä suostu sammumaan. Ei tunnu uskottavalta, että vähintään parin sadan vuoden takainen murresana Suomen perukoilta olisi noin vain pelmahtanut nykypuhekieleen. Jokin linkki mysteeristä vielä puuttuu, ja kokemuksen kyllästämä sanakirjantoimittaja päättää seuraavaksi kääntyä slangiaarreaitan puoleen.
Ja kas, Heikki Paunosen ansiokas Stadin slangin suursanakirja (2001) antaakin runnulle merkityksen ’kova komento armeijassa’ ja lisäksi sanan toiseksi variantiksi geminaatallisen runttu-asun. Tässäkö on puuttuva linkki, kadonnut silta murteiden ja nykypuhekielen välillä? Olisiko vanha murresana voinut lähteä uuteen liitoon varusmiespalveluksen kautta?
Kaivaudutaanpa syvemmälle armeijaslangiin. Kotuksen entisen kielitoimiston käsikirjastosta oppaaksi valikoituu Antti Penttisen Sotilasslangin sanakirja (1984). Varsinkin varusmiesten käyttämässä puhekielessä runtu on ollut käytössä jo 1960-luvulta lähtien ja sen merkitys on ’ankara, säälimätön harjoittelu’.
Penttisen sanakirjassa arvellaan runtu-sanan taustaksi ruotsin verbi-ilmausta slå runt ’syöksyä pää edellä maahan; juhlia perusteellisesti’ sekä toisaalta verbiä runda ’tehdä kierros, lenkki’. Myös äänteellisesti läheisillä suomen sanoilla runtelu ja runnella on luultavasti ollut vaikutusta runnun syntyyn.
Runtu uudella kentällä
Kielitoimiston sanakirjassa määritellään sotilasslangi slangiksi, jota käyttävät sotilaat, varsinkin varusmiehet. Slangi puolestaan on jonkin ikä-, ammatti- tai muun ryhmän käyttämää puhekieltä, joka poikkeaa yleiskielestä varsinkin sanastoltaan.
Slangimaisista kielimuodoista valuukin usein sanoja myös yleisempään puhekieleen. Esimerkiksi juuri sotilasslangi on varsin otollinen sanojen levittäjä, sillä vuosittain varusmiespalveluksen suorittaa parikymmentätuhatta nuorta aikuista. Armeijakuplassa sanavaikutteita imettyään nuoret palaavat takaisin arkeen ja laajempaan kielimaisemaan.
Edelleen runtua esimerkkinä ja tutkimuskohteena käyttäen: Kotuksessa kartutettavasta Nykysuomen sanatietokannasta löytyy sanalippu saada runtua -fraasista. Vuoden 2018 kirjaus on tehty Twitteristä, ja sanonnan konteksti on jo hivuttautunut armeijamiljööstä kiekkokaukalon laidalle: joukkueen, oletettavasti HPK:n valmentajan todetaan saavan Hämeen Sanomilta säännöllisesti runtua.
runtu : saada runtua (fras., ark.)
”Kun #Liiga-ottelu venyy noin 45 minuuttia liian pitkäksi, deadline on aiemmin kuin muina päivinä ja itsellä 2 peliä raportoitavana, ei voi kuin arvostaa, että säännöllisesti #HäSa:lta runtua saava valmentaja rimpauttaa toimitukseen heti pelin jälkeen.”
Twitter, 28.9.2018
Pannaan rumbaksi
Sotilasslangin sanakirjassaan (1984) Penttinen kirjoittaa, että runtu on sanana vanhempi kuin rumba, jonka tieltä se on väistymässä. Jotain sanojen voimasuhteesta kertoo sekin, että Kielitoimiston sanakirjan artikkelissa rumba esitellään 3. merkitysryhmänä sotilasslangin ’höykytys, rääkki’, kun taas sanaa runtu ei nyky-yleiskielen sanakirjasta löydy.
Penttisen ennustus ei kuitenkaan tunnu kaikilta osin pätevän, sillä runnun ja rumban tiet vaikuttavat arjessa pitkälti erkaantuneen. Rumballa tarkoitetaan arkisessa kielenkäytössä etenkin kovaa menoa, touhua, tohinaa ja hässäkkää, kun taas rääkkäys jää pikemmin runnun tontille. – Eihän hittiviisussakaan saada rumbaa, vaan nimenomaan runtua. Tuossa kontekstissa kiihkeä rumba veisikin mielleyhtymät lähinnä vaakamamboon eikä kuritukseen.
Nähtäväksi jää, millaista runtua Linda ja Pete lopulta saavat: höykytystä, rääkkikierroksia vai perusteellista juhlintaa. Ehkä kevään kestänyt rumba onkin uuden cha-cha-chan ensi askelia. Joka tapauksessa toivoa sopii, että tien päässä odottaa kunnollinen 1700-luvun runtu: juhlan jälkeinen lepo.
