Kannattaisi kuulemma uskaltaa poistua omalta mukavuusalueeltaan. Muodikkaan kielenkäytön mukaan meillä kaikilla nimittäin jossain on tämä merkillinen alue. Minullakin? Vaikea uskoa.
Outoa on, että jos alue kerran on niin kovin mukava, miksi ihmeessä sieltä kannattaa poistua. Ettei vain se ole hiukan vaarallinen alue, koska poistuminen vaatii uskallusta. Vai vihjataanko minulle, että mukava alue itse asiassa jotenkin kahlitsee – ei, kyllä tämä alkaa mennä paradoksaalisuuden puolelle! Mukavanhan pitää olla mukavaa. Eikö ihmisellä nykyään saa olla mukavaa edes omalla mukavuusalueellaan?
Apua. Entäpä jos alueita onkin useita? Olen joskus lukenut, että kannattaisi mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Alkaako siitä siis toinen mukavuusalue, jonne oikeastaan kannattaa yrittää. Ruoho taitaa olla vihreämpää mukavuusalueenkin ulkopuolella. Eikö?
Luokkatoverini muinoin sanoi ihmistä mukavaksi silloin, kun hän tarkoitti, että henkilö oli vaatimattomasti kiva ja vähän huomaamatonkin. Mukavan ihmisen leimaa kannatti sekä välttää että sitä kohti piti toisaalta pyrkiä. Itse en oikeastaan halunnut olla mukava, enkä kyllä ollutkaan. Tuskin koskaan opin olemaan oikein mukava, eikä minulla mene ihan mukavasti.
Mukavuuslaitos taas oli aivan jotain muuta.