Mitä jos käytössä olisi jonkinlainen Ihmismerkki – Människomärkt? Ihmismerkki voitaisiin antaa tekstille, joka on kokonaan ihmisen tuottama ajatuksineen ja rosoineen.
Mitkä tällaisen merkin kriteerit olisivat? Onko tekstiä oikoluettu tekoälyllä? No eihän se vielä mitään. Mitä jos yksittäisiä sananvalintoja on tehty tekoälyn (tukiälyn) sparraamana? Onko tekoäly auttanut sujuvoittamaan tai terävöittämään virkkeitä tai suuntaamaan tekstiä tietylle kohderyhmälle?
Entä jos tekoäly on päässyt vaikuttamaan koko tekstin rakenteeseen, kulmiin, syyhyn olla olemassa? Tekoälyltä on saatu kolme kovaa koota tai vaihtoehtoisia tapoja lähestyä aihetta. Itsehän minä tekstin kirjoitin, saatan ajatella, mutta entä jos olenkin koko ajan temmeltänyt tekoälyn jäsentämän kehyksen tai laatikon sisällä?
Ensimmäisen työn oikeus
Olen loputtoman yksinkertainen ihminen. Jos minut laitetaan laatikkoon, en usko löytäväni sieltä ulos. Ehkä olen niin yksinkertainen ihminen, että en edes tajuaisi olevani laatikossa.
Tekstin ensimmäisen luonnoksen tekijällä on paljon valtaa, halusi hän sitä tai ei. Hän joutuu tai pääsee tekemään satoja valintoja tekstin rakenteesta yksittäisiin sananvalintoihin. Miten teksti alkaa, missä järjestyksessä asioita käsitellään, millaisia ylipäänsä ovat asioiden keskinäiset suhteet. Miten sanoittaa, alkaa kahlita, ympärillä vellovaa konsensuksenpoikasta tai pään sisällä vellovaa merkitysten merta.
Jokainen teksti lähtee niin sanotusta isosta kuvasta. Jokaista tekstiä kohden on satoja vaihtoehtoisia tekstejä, jotka jäävät syntymättä aivan aluksi tehtyjen keskeisten valintojen vuoksi. Lähdetäänkö munasta ja päädytään kanaan vai päinvastoin? Käsitelläänkö kanat kanoina vai kanakannoittain? Mitä tapahtuu, jos tätä valtaa tai sen murusia ajautuu generatiiviselle tekoälylle?
Kuka siellä?
Generatiivinen tekoäly ei ole erityisen hyvä taho minkään vallan käyttäjäksi. Näytin tämän tekstin luonnosta kollegalleni, Opetushallituksen viestintäyksikön erityisasiantuntijalle Kaisla Suokkaalle, jonka tehtävänkuvaan tekoäly kuuluu isosti. Ongelmakenttä on hänelle hyvin tuttu. ”Kun valtaa annetaan tekoälylle, annetaan itse asiassa valtaa muiden ihmisten kirjoittamien tekstien pohjalta tehdylle laimealle keskiarvoistukselle”, Suokas muistuttaa. ”Generatiivisen tekoälyn tuotos perustuu aina aiempiin teksteihin ja rakentaa siksi ahtaan laatikon.”
Sen sijaan, että tekoäly tekisi rohkeita avauksia, auttaisi meitä näkemään laatikon ulkopuolelle, se siis vain yrittää arvata, minkälaiseen laatikkoon me noin keskimäärin kapsahtaisimme. Tuttu ja turvallinen lohtuviltti.
Turnipseja ja kirveenvartta
Alussa tehdyt valinnat ohjaavat paljon tekstin jatkotyöstöä. Vain heittämällä koko tekstin roskakoriin ja aloittamalla puhtaalta pöydältä voi vapautua tehtyjen valintojen kahleista – jos rehellisyyden nimissä silloinkaan. Tekstiä voidaan työstää isolla porukalla kymmeniä tunteja, mutta hyvin usein tekstin tunnistaa silti luonnoksen luonnolliseksi jatkeeksi. Yksi termi on korvattu toisella, uutta tekstiä on lisätty ja vanhaa poistettu, kuusi peetä on tiivistetty viiteen ja niin edelleen, mutta iso kuva ei hevillä muutu.
Jos kirveestä vaihtaa kymmenen kertaa varren ja kymmenen kertaa terän, työstetään edelleen kirvestä. Entä mitä jos kuuden painavan peen sijasta olisi hyvä olla kuusi kovaa koota? Hoksaammeko sen?
Ilkeä hallitsija antaa kansalleen valinnan: Tästä lähtien alamaisten päivittäinen ruokavalio koostuu joko yhdestä turnipsista tai kolmesta perunasta. Kansa saa päättää. Kadulla mellakoidaan, perunaihmiset piirtävät pilakuvia turnipsi-ihmisistä ja päinvastoin. Ehkä kansa lopulta löytää sovun ja tekee vastaehdotuksen: puolikas turnipsi ja kaksi perunaa. Hallitsija nyökkää tyytyväisenä ja asetus annetaan. ”Entä jos hallitsijan ehdotus ja siihen liittyvät vaihtoehdot, eli koko kehys ja laatikko, olivat kannaltamme epätarkoituksenmukaisia ja keskityimme vääriin asioihin?” kysyy täysin uskottavasti satunnainen sivustahuutelija.
Kirjoittajalta lukijalle
Yhä useammin tekstiä lukiessa mieleen hiipii epäilys: onko tuotosta kohotettu tekoälyllä ja kuinka paljon? Usein herää myös epäilys, että tekoälyllä on ollut näppinsä pelissä jo hyvissä ajoin, hyvin varhaisessa vaiheessa prosessia. Siellä, missä sanomien synnyttäminen alkaa.
Miksi teksti on olemassa? Kuka sanoo? Mitä sanoo? Kenelle? Jos joku kirjoittaa jotain, mistä olen eri mieltä, olenko oikeasti eri mieltä jonkun kanssa vai jonkin kanssa? Häivyttääkö tekoäly jotain epäilyttävää? Synnyttääkö tekoäly jotain epäilyttävää?
Olen kirjoittanut niin paljon tekstejä, että tiedän kuinka paljon inhimillistä ja ammatillista kokemusta yhdenkin sanan valintaan voidaan parhaimmillaan tai pahimmillaan tarvita. Yksi sana kumartaa toisaalle, pyllistää toisaalle ja saa kolmannen tahon tuntemaan itsensä ohitetuksi. Myös sanojen ja rivien väliin on hyvä osata kirjoittaa viestejä. Nämä ovat tärkeitä valintoja, joita ei saa silotella pois. Lukijana minun pitää pystyä näitä myös osoittamaan ja kysymään tarvittaessa, mitä milläkin tarkoitetaan.
Tähtiä kuin Otavassa
Tekstejä on monenlaisia, ja niitä tehdään eri syistä. Yksityisellä sektorilla tekstejä saatetaan tarvita paljon ja nopeasti. Tekstien avulla myydään asioita ja houkutellaan ihmisiä median, tuotteiden ja erilaisten palveluiden äärelle. Tekoäly kasaa nopeasti dekit ja setit, ja sen avulla voidaan generoida vaikka viisi houkuttelevaa ”miksi syödä turnipseja” -juttua päivässä. Tekstejä tehdään siis rahan takia.
Haluaisin toki kaupallisiltakin teksteiltä ihmisen kosketusta kaikkine omalaatuisuuksineen, kömmähdyksineen ja nerokkuuksineen. Haluaisin, että kaikkiin teksteihin jäisi tarpeeksi vihjeitä ja viitteitä tästä ajasta, yhteiskunnasta ja tekstin tekijästä. Haluaisin, että tulevaisuuden tekstintutkijoilla, yhteiskuntatieteilijöillä ja kaikilla kansalaisilla olisi jotain pureskeltavaa, kun he sukeltavat 2020-luvun tekstimaailmaan.
Meillä julkishallinnossa laatu korvaa määrän. Meillä tehdään tekstejä, joihin liittyy paljon vastuuta. Käsityön arvoisia artesaanitekstejä, joiden sanat ovat painavia. Mutta eihän tämä mustavalkoista ole, ei nyt eikä varsinkaan jatkossa.
Laajentuva tajunta
Olen itsekin kokeillut tekoälyä, tietenkin. Tiedän, että tekoäly on tullut jäädäkseen ja että sen vastuullinen käyttö on jatkuvasti yhä tärkeämpi kansalaistaito. Haluan oppia. Olen vain huolissani, vanha ihminen. Olen huolissani siitä, että tämän pienen ihmisen ymmärrys ei riitä käsittämään, mitä päässäni tapahtuu sillä hetkellä, kun tekoäly antaa minulle yhdenkin ehdotuksen. Mitä tapahtuu, jos ajattelen ”ok, tämä vaikuttaa järkevältä, näinhän tämän itsekin varmaan olisin käsittänyt”.
On loputtoman tärkeää kehittää yhteisiä pelisääntöjä ja lisätä ymmärrystä siitä, mitä kaikkea aivojen, tekoälyn ja näppäimistön välillä tapahtuu ja missä vaiheessa prosessia. Aiheesta on varmasti jo iso kasa tutkimuksia, joihin en ehdi mitenkään perehtyä. Mielelläni perehtyisin.
Ihmismerkki on tietenkin vastapari virkkeelle ”Tekstin tuottamisen apuna on käytetty tekoälyä.” Missä kaikissa teksteissä näin pitäisi myöntää? Millaiset tekstit ansaitsisivat Ihmismerkin?
Lue lisää
