Niinku – Autenttista kuunneltavaa suomenoppijoille on Heli Jaakkolan, Aino Tikkasalon, Anni Olanderin ja Anni Timosen vapaa-ajanprojekti ja harrastus, joka sai alkunsa suomi toisena kielenä ‑opetuksessa havaitusta tarpeesta. Niinku on yli sadasta autenttisesta kuuntelusta koostuva kuuntelumateriaalipankki. Kuuntelumateriaalit on tarkoitettu S2-opettajille opetustilanteissa käytettäväksi.
Niinkun verkkosivuilla Heli, Aino, Anni ja Anni antavat vinkkejä kuunteluiden käyttöön. He ovat koonneet kuuntelut ystäviensä, lähipiirinsä ja muiden vapaaehtoisten avustuksella. Kuunteluissa ihmiset puhuvat eri aiheista, jotka ovat valikoituneet opetuksessa syntyneiden tarpeiden myötä ja muuten opiskelijoiden inspiroimana.
1. Milloin ja miten teistä tuli kieli-ihmisiä?
Meitä kaikkia yhdistää se, että olemme lapsesta saakka lukeneet paljon ja olleet kiinnostuneita laululyriikoista, kuten CMX:n ja Scandinavian Music Groupin sanoituksista.
2. Mikä teitä erityisesti kiinnostaa äidinkielessänne tai muissa kielissä?
Nykyisen työkenttämme kautta meitä kiinnostaa erityisesti kieli vuorovaikutuksen välineenä ja se, miten vähän “oikeita” elementtejä tarvitaan, että oman viestin voi välittää ja vuorovaikutus sujuu.
Tämä on ollut taustalla myös kuuntelemisen opettamisessa ja Niinkun synnyssä. Meillä kuunteluharjoitusten tavoitteena on keskittyä siihen, mitä ymmärtää ja rohkaista opiskelijaa viemään vuorovaikutusta sen pohjalta eteenpäin. Niinku-kuunteluissa ei ole tarkoituskaan ymmärtää kaikkea, ja kuuntelut itsessään ovat ensikielisten puhujien luonnollisesti puhekielellä tuottamia, joten niissä on myös virheitä ja epäloogisuuksia.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässänne?
Koska työskentelemme suomenoppijoiden parissa, pyörii sekä työelämämme että nykyisin myös vapaa-aikamme kielen ympärillä. Myös muilla kielillä on tärkeä rooli elämässämme niin töissä kuin vapaa-ajallakin.
Saamme kurkistuksia muihin kieliin, kun opiskelijat vertailevat suomea osaamiinsa kieliin. Osa meistä opiskelee vapaa-ajallaan muita kieliä ja osalla taas koti on monikielinen.
Niinkun kautta meille on auennut uudella tavalla se, miten erilaisia puhekieliä samaltakin alueelta olevilla samanikäisillä ihmisillä on.
4. Mitä ajattelette tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Ympäristömme englanninkielistyminen on tullut meille näkyväksi erityisesti opiskelijoidemme kautta, koska heistä suuri osa ei puhu englantia. Siksi koemme, että maahanmuuttaneille on jatkossakin turvattava suomen kielen opetus.
Muutos kuuluu olennaisena osana elävän kielen luonteeseen. Kieli ei ole meille museoesine, jota pitäisi ensiarvoisesti vaalia jossain tietyssä muodossa. Niinkun kautta meille on auennut uudella tavalla se, miten erilaisia puhekieliä samaltakin alueelta olevilla samanikäisillä ihmisillä on. Tämä kiinnostaa opiskelijoitamme ja näkyy siksi opetuksessammekin.
5. Katsotteko pystyvänne vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Pystymme vaikuttamaan omassa elinympäristössämme. Keskustelut kielestä ovat meille arkipäivää, kuunteluprojektin myötä myös vapaa-ajalla on tullut juteltua kielestä läheisten kanssa enemmän. Työyhteisössämme olemme yrittäneet lisätä kielitietoisuutta ja korostaneet sitä, että suomenoppijoille pitää antaa mahdollisuus puhua suomea. Työpaikallamme kielten rikkaus näkyy esimerkiksi ruokalassa.
Opiskelijoillemme korostamme, miten hienoa on monipuolinen kielitaito ja myös harvinaisten kielten osaaminen. Joskus opiskelija sanoo äidinkielekseen muun kuin kotikielen, eikä edes mainitse kotikieltään osaamiensa kielten listassa, koska pitää kieltä niin marginaalisena, tuntemattomana ja vähäpätöisenä. Korostamme opiskelijoillemme kaikkien kielten tärkeyttä ja kannustamme vanhempia puhumaan lapsilleen omaa äidinkieltään.
Riittävä kielitaito mahdollistaa ajankohtaisten asioiden seuraamisen, harrastamisen, vapaa-ajan viettämisen, ystävyyssuhteet ja muun yhteiskuntaan osallistumisen.
6. Mitä mieltä olette Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Nykyisessä kotouttamista koskevassa keskustelussa meitä mietityttää työelämän roolin korostaminen ensisijaisena kielenoppimisympäristönä. Kokemuksemme mukaan vain harva pystyy oppimaan kieltä korvakuulolta itsenäisesti alkeista lähtien, ja näitä tapauksia yhdistää suomenkielinen ympäristö, jossa suomen kielellä vuorovaikutetaan monipuolisesti ja aktiivisesti. Suurin osa tarvitsee kielikoulutuksessa saatavan tuen ja rohkeuden käyttää kieltä.
Kun riittävä kielitaito on saavutettu, voi kielitaitoa kehittää töissä, mutta tämä vaatii paljon panostusta työpaikalta ja kielikoulutuksessa saatuja riittäviä oppimisvalmiuksia. Mikäli halutaan, että töissä voi oppia kieltä, tulee työympäristöä perehdyttää kielen opettamiseen. Lisäksi tulee varmistaa, että työpaikalla on riittävästi monipuolisia keskustelutilanteita, jotka eivät liity pelkästään työn välittömään suorittamiseen. Nykyisin todellisuus on valitettavasti se, että monet päätyvät harjoitteluun tai töihin, jossa kielenkäyttömahdollisuuksia on vähän tai ei lainkaan.
Ihmisen elämä on laajempi kokonaisuus kuin vain työ ja koti. Riittävä kielitaito mahdollistaa ajankohtaisten asioiden seuraamisen, harrastamisen, vapaa-ajan viettämisen, ystävyyssuhteet ja muun yhteiskuntaan osallistumisen.
Mitä tulee kielten käyttämiseen viranomaisyhteyksissä, toivoisimme, että kielimuotona olisi selkokieli, joka olisi mahdollisuuksien mukaan kuvatuettua.
7. Mikä on mielestänne kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kielessä kauneinta on se, miten sen avulla luodaan yhteyksiä ihmisten kesken. Opettajina meitä koskettaa aina, kun näemme, miten jo alkeissuomi mahdollistaa ystävystymisen sellaisten ihmisten välillä, joilla ei ole muuta yhteistä kieltä kuin suomi. On myös kaunista, miten kieli kantaa yksityisiä merkityksiä. Tästä esimerkkinä ovat perheiden omat sanat ja puhetyylit.
Kauheaa on, jos kielen näkee liian voimallisesti vain loogisten rakenteiden järjestelmänä. Silloin siihen voi eksyä ja kompastua. Rakenteet pettävät kielenoppijan, koska pelkkiä rakenteita opiskelemalla ei voi hallita vuorovaikutusta.
Opettajina meitä koskettaa aina, kun näemme, miten jo alkeissuomi mahdollistaa ystävystymisen sellaisten ihmisten välillä, joilla ei ole muuta yhteistä kieltä kuin suomi.
8. Jos olisitte kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisitte?
Olisimme Whatsapp-keskustelu, koska siinä viestin välittämiseen riittää, että merkit ja viestit ovat tarpeeksi oikein, ja tekstilajin vapaudesta johtuen vähäisellä aineksella voi ilmaista paljon. Elämäntilanteistamme johtuen emme valitettavasti tällä hetkellä tapaa päivittäin, mutta voimme olla yhteydessä useissa eriteemaisissa Whatsapp-ryhmissä.
Vahvana kakkoksena on keittiöfilosofiset ja -psykologiset keskustelut hyvän aterian tai teekupin äärellä.
9. Jos joutuisitte autiolle saarelle ja saisitte ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Jos pääsisimme autiolle saarelle nelistään, ottaisimme mukaan todella paksun tyhjän muistikirjan, johon kokoaisimme opetusfilosofiaamme noudattavan oppikirjasarjan.
10. Mitä muuta haluatte sanoa jutun lukijoille?
Jos sinulla on mielessä jokin teema, josta haluaisit puhua suomenoppijoille ja tehdä kuuntelun Niinkuun, ota meihin yhteyttä.
Heli, Aino, Anni ja Anni ovat kollegoita ja ystävyksiä. Heitä yhdistää intohimoinen suhtautuminen opetuksen kehittämiseen.
Heli Jaakkola on lukutaito-opetukseen erikoistunut S2-opettaja, jolle tärkeää on mahdollistaa varsinkin heikossa asemassa olevien osallistuminen yhteiskuntaan. Vapaa-ajallaan Heli innostuu vuorovaikutuksesta kuorolaulussa.
Aino Tikkasalo on S2-opettaja ja väitöskirjatutkija, jonka ominta alaa on alkeisopetus ja kielenkäyttöön rohkaiseminen sekä luonnollisen vuorovaikutuksen piirteiden opettaminen. Ihmisten välisen vuorovaikutuksen lisäksi Ainoa inspiroi vuorovaikutus koiransa kanssa.
Anni Olander on S2-opettaja, yhteiskunnallisten aineiden opettaja ja opinto-ohjaaja, joka on työssään kehittänyt työharjoittelukäytänteitä sekä kieli- ja kulttuuritietoista opinto- ja uraohjausta. Anni suhtautuu intohimoisesti kielen lisäksi tanssiin vuorovaikutuksen muotona.
Anni Timonen on tällä hetkellä vanhempainvapaalla oleva S2-opettaja. Annin opetuksen piirteenä on aivan erityislaatuinen opiskelijalähtöisyys ja salaisena aseena huumori. Anni seuraa mielenkiinnolla vuorovaikutuksen kehittymistä vauvan kanssa. Kun Anni haluaa välttää vuorovaikutusta, hän menee salille.
Toimitus: Olli Tamminen