Siirry sisältöön

puhekieli

Tykkääjät

Tykkääminen on säilynyt pitämisen ja rakastamisen sekä uudempien slangisanojen diggaamisen ja fanittamisen rinnalla.

Suudelma uudenvuoden kunniaksi. 1941–1943. Kuva: Pauli Jänis. Valokuvaamo Jäniksen kokoelma. Museovirasto. CC BY 4.0.

Normipäivä

Nuorten puhekieleen ja sen mukana internetin keskustelupalstoille on ilmestynyt uuskäyttöön sana normi.

Lapsia laskemassa mäkeä Agricolankujan kallioilla. Helsinki, 1958. Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo.

Kuinka nuoriso puhuu nuortenkirjoissa?

Nuoren kertojan ääni on nykyään puhekielinen.

Nuorten monet kielet – murrettua suomea ja murteita

Nuoret sekoittavat sujuvasti eri kieliä ja erilaisia tapoja puhua suomea.

Arpomista ja säätämistä

Arpoa-verbin merkitys on ainakin puhekielessä laajentunut.

Noppia. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Zilliacus ja Guzenina Z-junassa

Kielitoimiston sanakirjassa kaikissa z-kirjaimen sisältävissä sanoissa on ääntämisohje.

Minun järkeni mukaan

Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ovat hyvä esimerkki kielen ja kielimuotojen moninaisuudesta, jonka takia yhteistä melko selvärajaista yleiskieltä juuri tarvitaan.

Meitsi tahtoo mukaan

Slangissa ja yleensäkin puhekielessä minän tilalla käytetään usein sanoja meikä (lyhentymä meikäläisestä) ja meitsi.

Nainen punaa huuliaan peilin edessä. 1958. Kuva: Museovirasto. CC BY 4.0.

Iloitkaamme kielen vaihtelusta

Erilaisia kielenkäyttäjäryhmiä riittää, ja yksilöllä on monta ryhmää, joihin samastua.

Moi!

”Moi!” on nykyään varmasti tervehdyksistä tavallisin.