Siirry sisältöön

murteet

Kerma erottuu

Yleisin kerman nimitys murteissa on ollut päällinen.

Kermaa kirnutaan voiksi Hämeenkyrössä v. 1936. Kuva: Ilmari Kohtamäki. Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.

Tuohikuussa pukinpäivän aikaan

Agricolan rukouskirjan kalenteri loi pohjan kuukausien nimien yhtenäistämiselle.

Kauhavalainen käteen, kirvulainen jalkaan

Suomessakin on sanoja, jotka ovat jonkin paikkakunnan nimeen perustuvia lainen-johdoksia ja jotka tarkoittavat myös paikkakuntaan liittyvää tuotetta.

Huh hellettä

Helle on mahdollinen talvellakin.

Tuli kiehisissä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Mimmi polskutti käsipohjaa

Nimitysten määrästä päätellen käsipohjan uiminen on ollut tavallista.

Havuja sienisalaatissa

Melko laajalti murteissa havu on tarkoittanut myös havupuun neulasta.

Tunturikuusi. Kuva: Vesa Heikkinen.

Naapureita

Naapuri on yleisilmaus, vanha ruotsalaislaina; lähtömuoto nabo merkitsee sananmukaisesti lähellä asuvaa.

Pertti Virtaranta äänittää vuonna 1972 Paatenen kalmistomaalla A. Kärginaa, joka itkee naapurinsa haudalla. Kuva: Helmi Virtaranta. Museovirasto.

Kuka puhuu karjalaa?

Kielitieteessä kielten ja murteiden nimitykset ovat tosin melko selvät.

Leikkitoimituksia

Makkaramittaa hakemassa

Makkarantekoa Iitissä. 1928. Kuva: Aino Oksanen. Museovirasto. CC BY 4.0.

Halkoja ja klapeja

Säkeittäin myydään samannäköistä ja samankokoista puuta, mutta nimitys vaihtelee.

Halkopino. Kuva: Vesa Heikkinen.