Entä jos?
Yritin viimeksi kirjoittaa tieteen kielestä. Jos kirjoittaa isoista kysymyksistä, voi olla varma, että saa vastaansa pikkumaista nälvintää ja näsäviisasta oletettujen (kirjoitus)virheiden oikaisua. Niin kävi nytkin.
kielipolitiikka
Globalisointi vai kolonisointi?
Sanalla Selbstkolonialisierung puhujat tunnustivat tekevänsä itse itsestään marginaalisia luopumalla oman kielensä kehittämisestä tieteen kielenä.
Vuoden kynät
Joulunalus on kilpailujen ja palkintojen aikaa. Vuoden kynällä viikko sitten palkitut saivat oman osansa palkinnoista niin sanoakseni pahaa aavistamatta.
Pakkoenglantia kouluissa
Olen ahdistuneena seurannut taas vauhtiin päässyttä keskustelua ruotsin asemasta Suomen koulujärjestelmässä.
Mitä osaaja osaa?
Osasin pienenä uida ja lukea, ja pian osasin myös ruotsia ja englantia. Osasin varautua pahimpaan tai arvata oikein. Osaajaa minusta ei koskaan tullut.
Tää on viimeinen kerta
Vuosi sitten kuvittelin pohtivani blogeissa lähinnä lingvistisiä kysymyksiä. Oli mielessä kertoa mahdollisille lukijoille opettavaisesti, miten ja miltä osin kieli muuttuu tai miten suhtautuvat toisiinsa lyhyet ja pitkät sanat tai missä, missä kielioppi sijaitsee. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Samaan aikaan toisaalla
Kansainvälistyminen on nopeampaa kuin osasimme suomen kielen tulevaisuutta käsitelleessä raportissa uumoilla. Seuraavassa joitakin esimerkkitapauksia.
Kyllä kansa tottuu
Monet muistavat vielä 1970-luvulta Vennamoiden aforismin ”Kyllä kansa tietää”. Nykyisten hallitsijoiden motoksi sopii paremmin ”Kyllä kansa tottuu”.
Suomeksi Euroopan unionissa
Periaatteessa unionin kaikki viralliset kielet ovat keskenään yhdenvertaiset