Siirry sisältöön

kasvi- ja eläinlajien nimitykset

Orvokkeja äitipuolelle

Keto-orvokkia on monissa kielissä vanhastaan sanottu pyhän kolminaisuuden kukaksi.

Ruusun nimi

Turha on valittaa nimestä Suomen kasvitieteilijöille.

Palmunoksia ja pajulampaita

Yleisimmin palmu tarkoittaa sellaista pajunoksaa, jossa on pajunkissoja.

Tuomiherra pihapihlajassa

Punatulkku-sanan jälkiosa on alkuaan ääntä kuvaileva.

Punatulkkupariskunta kesällä koivussa. Kuva: Vesa Heikkinen.

Käärmekeittoa ja madonlukuja

Mato on monissa murteissa vakiintunut tavalliseksi käärmeen nimitykseksi.

Rantakäärme. Kuva: Vesa Heikkinen.

Suvinen sudenkorento

Monien kansojen uskomuksissa sudenkorennot ovat pimeyden voimien palvelijoita.

Sininen korento korrella. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Vuokkojen aikaan

Vuokko on muodostettu vuohi-sanasta samaan tapaan kuin lammasta tarkoittava uukko sanasta uuhi.

Puusta pitkään

Vanhimpia omaperäisiä puulajien nimityksiä ovat kuusi, koivu ja tuomi.

Mesikämmen kolarissa

Suurpetoja tarkoittavat sanat eivät kuulu kielemme vanhimpiin aineksiin, sillä eläimet ovat olleet useiden tabujen alaisia.

Ahma Kontiovaaralta. Kuva: Reino Turunen. Nurmeksen kaupunginmuseo. CC BY 4.0.

Kultainennoutaja ja suomenhevonen

Sanojen yhteen kirjoittaminen on tärkeä keino osoittaa, että kyseessä on tarkasti määritelty ja vakiintunut ilmaus eli termi.

Nina Backman ratsastaa suomenhevosella metsässä. Nurmijärvi, 1.10.2017. Kuva: Minttu Koponen. Lusto. CC BY 4.0.