Arkkikirjallisuus on kovin kiinnostava historiallinen kirjallisuuden laji. Tai kattokäsite. Arkeille kun painettiin monenmoista matskua, kunhan kauppa kävi.
Arkkikirjallisuus oli aiheena vuoden 2026 Agricolan päivän seminaarissa, jossa pidin esitelmän ”Arkkikirjallisuus tiedonvälittäjänä suullisen ja kirjallisen kulttuurin risteyksessä”. Tämä kirjoitus on tiivistelmä esitelmästäni.
Kuudella pykälällä kuvattu
”Valitettavasti hakusanoilla ei löytynyt sisältöä.” Harvinainen ja harmillinen ilmoitus Kotuksen sanakirjaportaalissa kertoo jotain. Ehkei arkkikirjallisuudesta juurikaan puhuta kokonaisuutena. Arkkiveisu on hakusanana neljässä sanakirjassa, mutta palataan siihen vähän myöhemmin. Haetaan nyt ensin myös Tieteen termipankista.
arkkikirjallisuus
painoarkeilla levinnyt suullis-kirjallinen kirjallisuuden muoto
Artikkelin selite tulee Perinteentutkimuksen terminologiasta (PTT), joka tiivistää arkkikirjallisuuden kuusipykäläisesti:
- Suomessa erityisesti 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla, jopa 1900-luvun alussa, rahvaan keskuudessa suosittu kirjallisuuden laji.
- On saanut nimensä siitä, että sen tuotteet tavallisesti olivat yhden painoarkin suuruisia ja nitomattomia.
- Sisälsi kansanomaisia legendoja ja apokryfievankeliumeja ynnä muita uskonnollisia tekstejä, ennustuksia, satuja, tarinoita, balladeja, lyyrisiä ynnä muita kansanlauluja. Nämä saattoivat olla käännöksiä mutta myös kansan suusta muistiin pantuja tai jäljennettyjä kansanrunousjulkaisuista. Muita sisältöjä olivat huomiota herättäneiden tapahtumien, kuten murhien, haaksirikkojen ja tulipalojen kuvaukset, sekä näiden pohjalta sepitetyt laulut. Arkkeina voitiin julkaista myös uskonnollista ja poliittista propagandaa ja niin edelleen.
- Runomittaisia arkkikirjallisuuden tuotteita on ollut tapana nimittää arkkiveisuiksi.
- Arkit levisivät etupäässä markkinoiden ja kiertävien kaupustelijoiden välityksellä.
- Arkkikirjallisuuden merkitys perinteen levittäjänä ja normien antajana on muistettava, kun kansanrunoudentutkimuksessa harjoitetaan lähdekritiikkiä.
PTT tarjoaa kattavan kuvauksen aiheesta. Mutta vaikka se antaa arkkikirjallisuudelle aikaikkunan, se ei esitä kontekstia, jossa arkkikirjallisuutta on esiintynyt.
Uutisten jano syntyy
Arkkikirjallisuus levisi siis niin sanotun tavallisen kansan keskuudessa, mikä teki siitä suhteellisen laajalevikkistä. Siinä missä oikeaksi ajateltu kirjallisuus oli sekä kustantajalle että ostajalle merkittävä sijoitus, saattoi arkkikirjallisuutta tuottaa ja ostaa halvalla. Kustantajia onkin aikoinaan kritisoitu siitä, että he olivat levittämässä moninaisesti heikkolaatuista materiaalia kolikoiden kiilto silmissä eivätkä keskittyneet kirjallisen sivistyksen levittämiseen kansallisen edun nimissä. Tässä mielessä ei kulttuurikeskustelu ole aivan kamalasti kehittynyt vuosisatojen mittaan.
Arkkikirjallisuus kuitenkin oli osaltaan mahdollistamassa lukutaidon vahvistumista ja tiedonkulun kehittymistä. Legendat, sadut, virret, rekilaulut ynnä muut olivat toki mukana arkkikirjallisuuden sisällöissä, mutta aikana, jolloin keskeisimmät mediat olivat kirkonmäki ja markkinajuorut, arkkikirjallisuudesta muodostui merkittävä uutisväline. Tieto liikkui hitaasti, mutta varmasti, kun se oli saatu esimerkiksi tarttuvaan laulettavaan runomuotoon ja paperille painetuksi.
Sanomalehtien synty ja yleistyminen sijoittuvat arkkikirjallisuuden kultakaudelle. Onkin ajateltu, että arkkikirjallisuus oli synnyttämässä uutisten janon, jonka sanomalehdet sittemmin tulivat tyydyttämään. Vaikka sanomalehdissä käytetty kieli olikin entisaikoihin nykyistä runollisempaa, eivät lehtijutut kuitenkaan aivan kaikkea tarvetta täyttäneet. Arkkikirjallisuutta julkaistiinkin 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka. Esimerkiksi tunnetuista haaksirikoista, kuten Kuru ja Titanic, on arkkiveisuja vielä tuolta ajalta. Jotain erityistä ilmaisullisuutta arkeilla siis välittyi.
Toiset kuusi pykälää
Arkkikirjallisuus on Kotus-sanakirjoille tuntematonta vyöhykettä, mutta entäs arkkiveisu? Sanakirjoissa arkkiveisua kuvataan seuraavasti:
arkkiveisu (Suomen murteiden sanakirjan mukaan)
jstak tapahtumasta (etenkin murhasta, ryöstöstä tms.) kertova laulu, joka oli painettu paperiarkille t. pieneksi vihkoseksi. Se o hukka men se arkkiveis ko semtti arkei tehti.
arkkiveisu (Kielitoimiston sanakirjan mukaan)
irtoarkkina t. lehtisenä entisaikaan julkaistu laulettava runo. Arkkiveisu kirkon palosta.
Sanakirja on kuitenkin vain kuratoitu osa sanaan liittyvästä tiedosta, joten voimme sukeltaa hieman syvemmälle – Suomen murteiden sanakirjan taustalla oleviin arkistoaineistoihin. Niistä valikoin hakusanoiksi arkkiveisun, arkkiviisun, arkkivirren, arkkikirjan ja arkkilaulun, koska ne mainitaan sanakirjassa rinnakkaiskäsitteiksi.
Sanatiedot kuvaavat informanttien eli kielenoppaiden käsitystä sanoista, ja näistä muodostuva kokonaisuus on kiinnostava: osa informanteista muistaa arkkikirjallisuuden kauden omakohtaisesti, osa esimerkiksi perhepiiristä.
Tämäkin kokonaisuus on kuusipykäläinen. Kuusi kategoriaa on muodostettu sanatietojen sisältöjen perusteella ja etenkin laajemmissa tiedoissa ne ovat osin päällekkäisiä.
Tiedot on kerätty vuosien 1899 ja 1973 välillä, ja ne ovat löydettävissä Suomen murteiden sana-arkistosta. Sanatiedot on listattu kategorioittain aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan.
Yleisempää kuvailua
- lauluja joita painettiin pieniin vihkoisin t. lehtiin
- paperilehtinen johon oli painettu laulu, virsi tms.
- sellainen tarinanomainen runo
- salmikirjan, virsikirjan sanotan virsii, arkkikirjojen sanotaa arkkiviisui
- nitä oli semmosia, arkkiveisussa nimipäivälauluja.
Roskarunot ja rekilaulut
- merk(itykseltään) arvoton, kansan sepittämä laulu jostakin murhasta, rakkauden seikkailusta ym. huomattavista tapahtumista
- roska runoja
- roskaruno
- enimmäkseen ala-arvoista runoutta pienelle paperiarkille painettuna, joida myydään kansan keskuudessa halvalla (kiertäviä kaupustelijoita myymässä)
- pieniä lauluvihkoja kuin esimerk. Tannerin ja Pekkarisen lauluja sanotaan arkkiviisuiksi ja rekilauluiksi. Se veti kovasti myllystä tullessaan jotain rekilaulun pätkää tai jotain ruokotonta arkkiveisua.
- =rekilaulu
- 2–4 sivun ruma virsitekele.
Hengellisiä lauluja
- kansan seassa yleiset yksityisille paperiarkeille painetut, useasti hengelliset laulut
- hengellinen laulu
- lehtinen, jossa on hengellisiä lauluja, virsiä
- ommeill hengellisii ja muutampii arkkikirjoi.
Merkittäviä tapahtumia
- runo jota lauletaan ja joka on kirjotettu jostakin merkillisestä tapahtumasta, esim. veljenmurhasta jne.
- oleks sää lukenu sitä arkkiveisua siitä neljän henken murhasta – siittä lapsenmurhasta on kans jo tehty arkkiveisu – pruukaaks sää osteskella noita arkkiveisuja
- jonkinlainen runollinen tuote jonkun murhan, onnettomuuden tai muun senkaltaisen johdosta sepitetty, maaseudulla hyvin kauppansa tekeviä
- pitempi laulu, joita tehtiin huomattavimmista tapauksista, esim. murhista, rakkausseikkailuista, tms. oli painettu pieneksi vihkoksi ja myyskentelivät niitä kulkukauppiaat 10-25 pennin hinnasta
- myytävänä arkkeja, ne olivat tehdyt suurista murhista ja sanottiin arkkilauluiksi
- laulu mikä on sepitetty jostakin erikoisluontoisesta tai muusta sellaisesta, jolloin siitä käytetään nimeä viisu, veisu tai arkkiveisu
- virsi oli se mikä oli virsikirjas, sitä veisattiin, muuna tunnettuna runoutena olivat arkkiveisut: laulut murhista, flikka kaunis suloinen ym. ja niitä laulettiin, runon tunsivat ainoastaan sivistyneet
- virsillä (tarkoitetaan) sellaisia joita veisattiin samaan tapaan kuin vanhan ajan kirkkovirret, lauluviisut olivat lyhytsäkeisiä ja sisälsivät tiedon maallisista tapahtumista
- pitäjän merkittävimmistä tapahtumista sepitettiin ns. arkkiveisuja, joita sitten laulettiin jonkin tunnetun laulun sävelellä.
Myyskenneltävää
- lauluja, joita joku ukko kulki ympäri maata myyskentelemässä.
- arkkiveisut eivät liiku enää niin kuin ennen, arkkiveisuja lauletaan viällä maan sydämmessä.
Mennyttä aikaa
- tusk. ollenkaan, aniharva (nuor.) ym. ei käyt.
- sanottiin karummist lauluista, sanaa ei nykyisin enää käytetä, nuoremmat kaikki eivät ole sitä kuullutkaan
- semmonen, joka on sepitetty esim. murhista tai viinankeitosta ym. tälläkin paikkaa kuulee vielä jonkun laulavan
- kyllä niitä ennen taisi arkkilauluja oiken salottain
- se o hukka men se arkkiveis, ko semtti arkkei tehti huomattavista tapahtumista
- ennel laulettii aina arkkiveisuja – siinä arkkiveisus oli komee nuatti
- arkkilaulut kulkivat muistitietona sukupolvelta toiselle. Olen unohtanut arkkilaulut joita äitini laulo.
- isoisä muisti semmosi arkkilauluiki.
Sanatiedot antavat taustan sille, mihin Suomen murteiden sanakirjan arkkiveisu-artikkeli perustuu. Suhteessa muuhun tässä kirjoituksessa kerrottuun ne myös kontekstualisoivat sitä, miten sana-aineistoja on koottu.
Maallinen arkkirunous, sen kaupallisuus, materiaaliset ominaisuudet ja kulttuurin muutos korostuvat sanatiedoissa voimakkaasti, vaikka arkkikirjallisuuden kirjo kokonaisuutena on valtavan laaja. Sanakirja esittää yhden varsin suppean totuuden, mutta aineistot sen takana perustelevat artikkelin täysin.
Suullis-kirjallista vai kirjallis-suullista?
Arkkikirjallisuus on kirjoitettua ja painettua kirjallisuutta, kuten nimikin kertoo. Ei ole kuitenkaan mielekästä kertoa siitä vain kirjallisuutena, vaan sitä pitää tarkastella myös suullisen perinteen osasena. Kuten sanatiedoissakin todettiin, ”arkkilaulut kulkivat muistitietona sukupolvelta toiselle” ja kenties vielä merkittävämmin ajankohtaisina sukupolvien sisällä. Yksi osti, toinen kopioi tai opetteli ulkoa – ja sitten hoilattiin. Siis uutta suullista perinnettä, kirjallisperäistä ja ”epäaitoa”. Aiemmin puhtaammin suullisena perinteenä kulkeneen folkloren rinnalle oli tullut kirjallislähtöinen suullinen kulttuuri, joka toimi samaan tapaan kuin folklore.
Liikettä tapahtui myös toiseen suuntaan. Aitoa perinnettä alettiin kirjoittaa muistiin, toisintaa ja muunnella. Myös rakenteet, kuten mitat ja säkeet, siirtyivät tämän kaiken mukana. Sisältöjä analysoimalla voimme tunnistaa esimerkiksi säkeiden liikettä runosta ja lajista toiseen. Suullisesta suulliseen, suullisesta kirjalliseen, kirjallisesta suulliseen ja kirjallisesta kirjalliseen. Osin tätä tutkimusta varten on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja HELDIG-keskuksen yhteishankkeessa koottu varhaisen kirjallisen runouden korpus (KR), joka on käytössä Runoregi-käyttöliittymän kautta.
Ensisijaisesti tutkimuskäyttöön koottu aineisto liikkuu nimenomaisesti tässä suullisen ja kirjallisen kulttuurin välimaastossa, jossa kansanrunouskokoelmat, kopiot, pastissit ja mukaelmat muodostavat yhteisen kokoelman rahvaanrunojen, kalevalamittaa tapailevien taiderunojen ja erivaiheisten eeposten kanssa. Tekstikorpus on asetettu haettavaksi ja vertailtavaksi yhteiseen tietokantaan SKVR-sarjan, SKS:n arkiston julkaisemattomien runoaineistojen ja Viron kansanrunousarkiston aineistojen kanssa. Siitä on mahdollista löytää yhteyksiä suullisten aineistojen ja kirjallisempien runojen välillä, esimerkiksi vuosisataisia säeformuloiden elinkaaria, säkeiden liikettä kirjallisesta suulliseen ja suullisesta kirjalliseen, ja myös lainauksia nimettyjen tekijöiden teosten välillä.
Kuinka tutustun arkkikirjallisuuteen?
Arkkikirjallisuuteen kannattaa tutustua. Mutta jos mietit, mistä aloittaa, tässä muutama vinkki! Lähikirjasto ei välttämättä ole tässä tapauksessa oikea paikka, mutta sieltäkin kannattaa kysyä apua. Anneli Asplundin teos Balladeja ja arkkiveisuja on hyvä alkulähde ja laajalti saatavilla.
Kansalliskirjasto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ovat suurimpien arkkikirjallisuuskokoelmien ylläpitäjiä, ja molempien verkkopalvelut ovat hyvä paikka tutustua siihen, mitä on saatavilla. Koska arkkikirjallisuus on vanhaa ja haurasta, vaatii kirjoitusten lukeminen ennakkoon sovitun vierailun ja aineistotilauksen. Jos vierailua ei ole mahdollista tai mielekästä järjestää, on esimerkiksi Doria-palvelun kautta onneksi mahdollista tutustua digitoituun arkkikirjallisuuteen vaikka kotisohvalla. Myös yliopistojen kirjastot ovat hyviä paikkoja kysyä aiheesta!
Kotuksen kautta arkkikirjallisuuteen voi tutustua osana vanhan kirjasuomen korpusta ja erityisesti sen Varia-kokoelmaa, johon on koottu noin 70 lyhyehköä tekstiä eri aloilta. Osa näistä arkkikirjallisuutta. Aihetta on käsitelty myös erilaisissa blogeissa ja artikkeleissa vuosien varrella, tosin toistaiseksi valitettavan vähän.
