Vaarallisen muuntohuumeen alfa-PVP:n käyttö Suomessa on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Huumeeseen on mediassa laajasti viitattu sen slanginimellä – eli katukauppanimellä – peukku. Slanginimi on esiintynyt myös muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa, esimerkiksi sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen antamissa lausunnoissa.
Slanginimen käyttäminen yleiskielisissä yhteyksissä on monella tapaa ongelmallista. Vaaralliseen huumeeseen olisi syytä viitata sen varsinaisella nimellä alfa-PVP (tai alfa-pvp; lyhenne tulee sanasta α-pyrrolidiinivalerofenoni tai α-pyrrolidinopentiofenoni).
”Peukku” on slangia
Slanginimi peukku valittiin Kotimaisten kielten keskuksen kuukauden sanaksi elokuussa 2025. Kuukauden sanaksi valitaan uudissana tai vanhempi sana, joka on ollut erityisen ajankohtainen. Kuukauden sanaksi valitseminen ei tarkoita esimerkiksi sanan ”hyväksymistä” yleiskieleen tai sen käytön suosittamista. Artikkelissa korostetaan peukun olevan slangia ja kerrotaan slangista näin:
”Slangilla tarkoitetaan jonkin puhujaryhmän keskenään käyttämää, yleiskielestä poikkeavaa kielimuotoa. Ero yleiskieleen näkyy tyypillisimmin juuri sanastossa. Usein slangin puhumisella viestitään samaan sosiaaliseen ryhmään kuulumista.”
Kielitoimiston sanakirjan toimitus seuraa peukun slangimerkityksen mahdollista vakiintumista kieleen. Ilmausta on käytetty runsaasti kuluneen vuoden aikana, mutta muuntohuumeiden maailma muuttuu nopeasti, eikä vielä tiedetä, miten alfa-PVP-tilanne kehittyy. Jos peukku-nimitys jää kieleen, uusi merkitys voidaan lisätä myös yleiskielen sanakirjaan. Tällöin sen käyttöalaksi merkittäisiin slangi, aivan kuten hakusanoissa piri (amfetamiini) ja hepo (heroiini).
Slanginimeä ei sovi käyttää ensisijaisena
Huumeslangi kuuluu ensisijaisesti huumekauppiaiden ja huumeiden käyttäjien kieleen. Huumausaineiden kotimaisia slanginimiä tutkineet Lasse Hämäläinen ja Teemu Ruokolainen toteavat, että slangin tunteminen on tärkeää myös huumeiden käyttäjien parissa työskenteleville ammattiryhmille.
On varmasti perusteltua, että myös suuri yleisö tuntee keskeiset slanginimet – on helppo ymmärtää, että tämä auttaa esimerkiksi läheisiä tai yhteisöjä tunnistamaan huumeongelmia ja puuttumaan niihin. Esimerkiksi poliisin tiedotteessa heinäkuulta 2025 puhutaan ensisijaisesti alfa-PVP:stä, mutta viitataan myös slanginimeen: ”Huumausaineeksi luokiteltu ja katitoneihin kuuluva synteettinen yhdiste alfa-PVP (α-pyrrolidinopentiofenoni) tunnetaan katukaupassa paremmin nimellä peukku.”
Kun slanginimeen on jutussa kerran viitattu, olisi syytä jatkaa alfa-PVP:stä puhumista. Useissa jutuissa siirrytään kuitenkin slanginimen käyttöön. Tämä on vaikeasti perusteltavissa: vertailun vuoksi olisi vaikea kuvitella lukevansa esimerkiksi ”koksun käyttäjistä”, ”pörrin saatavuudesta” tai ”dänkin vaikutuksista”.
Slanginimi on uinut hyvin vahvasti myös otsikoihin: ”Peukkuhuume näkyy jo lähes puolessa turvakodeista” (MTV Uutiset, 23.8.2025), ”Peukku tekee käyttäjästään ylivilkkaan ja aggressiivisen, minkä vuoksi huume näkyy vahvasti kaduilla” (Helsingin Sanomat, 28.7.2025), ”Ministeri myöntää: Suomi epäonnistui peukkua vastaan” (Yle, 31.8.2025). Ei tarvinne korostaa, miltä otsikot näyttäisivät, jos peukku korvattaisiin mämmillä, budilla tai piiskalla.
Huomio oikeisiin asioihin
Sananvalintoihin on olennaista kiinnittää huomiota kaikessa viestinnässä. Mitä halutaan viestiä sillä, että vaaralliseen muuntohuumeeseen viitataan toistuvasti slanginimellä?
Onko peukku liian viattoman kuuloinen, suorastaan sympaattinen sana? Siksikö sitä kohdellaan yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvin eri tavalla kuin verrokkejaan? Jos näin on, perustelu on jälleen kestämätön. Huumeiden slanginimet ovat varmasti tarkoituksellisen viattoman tai ainakin neutraalin kuuloisia: Hämäläisen ja Ruokolaisen tutkimuksesta ei löydy esimerkiksi nimityksiä tappaja, riuduttaja tai tuhoaja.
Sen sijaan, että peukku-slanginimen käyttöä mediassa olisi problematisoitu tarpeeksi, julkinen keskustelu on suorastaan irvokkaasti keskittynyt sanan alkuperäisen, peukaloon viittaavan merkityksen problematisointiin. ABC-huoltoasemaketju on luopunut iskulauseestaan ”peukkuenergiaa”, ja ketjun logo – joka on pirteä peukku – on myös ollut huomion kohteena.
Ketä tällaisista asioista uutisointi palvelee? Entä ketä palvelee se, jos kansalaiset pelkäävät ennen pitkää omissa teksteissään ”peukuttaa” tai ”näyttää peukkua”? Edelleen on vaikea kuvitella, että esimerkiksi mämmiin, hepoon tai vipinään viittaaminen huumeslangin ulkopuolella nostettaisin tikun nokkaan samalla tavalla.
Se, että peukku-sanaa aletaan vältellä myös ’peukalo’-merkityksessä, harhauttaa oikeasta ongelmasta ja antaa kyseenalaisen viestin. Se laajentaa huumeslangin vaikutusalaa ja merkitystä.
Yllättäen ja pyytämättä
Slanginimen holtiton käyttö voi osaltaan selittyä ongelman räjähdysmäisellä laajentumisella. Media, yhteiskunta, ministeritkin on yllätetty huumediskurssilla, ja sananvalintojen perusteluita ei ole ehditty rauhassa miettiä. Tietoa on paljon, ja se liikkuu nopeasti.
Nopeassa virrassa voi olla myös helppo ajatella, että ”sillä nimellähän se tunnetaan”. Toivon pysähtymistä ajatuksen äärelle. Näin keskeiset sananvalinnat ovat aina latautuneita. Terroristi on eri asia kuin ”terroristi”, väestönvaihto on eri asia kuin ”väestönvaihto”, propaganda ei ole mitään sukua ”propagandalle” ja niin edelleen.
Ole osa ratkaisua
Slanginimi peukku on jo tehty kansalle tutuksi. Kysymys kuuluu, millainen uutisointi toimii parhaiten ongelman ratkaisemisessa ja huumeiden uhrien auttamisessa: peukku-nimityksen normalisointi vai vaarallisesta muuntohuumeesta puhuminen?
Loppujen lopuksi peukku on eräänlainen brändi. Siitä on helpompi puhua, se on helpompi muistaa. Sitä on varmasti helpompi ostaa. Sanan levittäminen on kärjistettynä brändityötä – sellaista, jota emme varmasti halua tehdä.
Tämän tekstin tarkoitus ei ole syyttää vaan suitsia. Jos olet kirjoittamassa vaarallisesta muuntohuumeesta, alfa-PVP:stä, kirjoita alfa-PVP:stä. Sille peukkua, vilpittömästi.
Lue lisää
