Parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana sanat selkeä ja selvä ovat joutuneet reviiritaisteluun. Selkeä tuntuu selättävän selvän, mutta syy muutokseen ei ole selvä. Pohdin muutoksen mahdollisia selityksiä ja sitten sitä, onko mitään tehtävissä.
Vielä vanhassa kunnon Nykysuomen sanakirjassa ja uudehkossa Kielitoimiston sanakirjassakin selkeän sanotaan luonnehtivan toisaalta säätä ja taivasta, toisaalta ihmisen ajattelutoimintaa: muistia, kirjoitusta, puhetta. Nestekin voi olla selkeää, kunhan sakka laskeutuu. Selvä puolestaan tarkoittaa ’täsmällistä’, ’tarkkarajaista’, ’helposti ymmärrettävää’ ja ’erottuvaa’, esimerkiksi selväpiirteinen, mutta myös ’ilmeistä’ ja ’kiistatonta’ kuten sanonnoissa selvä pyy tai asia selvä.
Toisin on nykyisessä kielenkäytössä. Harva puhuja ja kirjoittaja – voisin luetella suoralta kädeltä vain 3–4 tällaista – pitää kiinni äsken mainitsemastani merkityserosta. Muut puhuvat suruttomasti ”selkeästä voittajasta” tai ”selkeästä suosikistaan”, ja Mikko Hirvonen näkyy joskus johtaneen ajoa ”selkeästi”. Joku kirjoittaa, että kirkolla tulisi olla ”selkeä suhtautuminen homouteen” tai pohtii jopa selkeää ongelmaa! Todellinen helmi on mielestäni lause ”Valmistelun yksi selkeä ongelma on läpinäkyvyyden puute”. Näiden ihmisten sanastosta adjektiivi selvä on jo kuollut.
Entä sitten syyt? Voi olla, että selvä on ainakin ihmisestä puhuttaessa alkanut rajoittua merkitsemään juopuneen vastakohtaa. Selvä voittaja tarkoittaisi siis ’raitista voittajaa’. Tämä selitys ei yksin riitä. Olisiko niin, että kolmitavuinen selkeä kuulostaa hienommalta, ja tämän trendin olisi saanut liikkeelle joku hienostelija? Sosioligvistit ovat esittäneet, että kielenmuutoksen edelläkävijöitä ovat aina miehet; naiset valtaavat tilan kun muutos on saavuttanut standarin aseman.
Hienompi tai ei, ainakin sana on isossa joukossa.Tarkoitan, että samanmuotoisia adjektiiveja on suomessa paljon: kepeä, virkeä, hehkeä, ripeä, viileä, synkeä, himmeä, kiinteä, notkea, pehmeä... Kymmenittäin. Se on suosittu adjektiivin muotti, mikä seikka ehkä tukee selkeän vahvistumista. Sen sijaan ainoa adjektiivin selvä pari on mälvä ja muita kaksitavuisia ovat kuiva, hyvä ja syvä.
Adjektivi selkeä ja sen adverbijohdos selkeästi ovat selvästi nyt siis kielenkäytössä niskan päällä. Mutta hauska on havaita, että sanontoihin nillä ei ole vielä pääsyä. Selvä pitää pintansa yhdyssanassa epäselvä tai selvänäkijä, sanonnoissa kuten selvin päin tai saada selvää ja verbissä selviytyä. (Tosin verbi selittää näyttää joutuneen avata-verbin puristukseen, mutta se on jo toinen juttu.)
Jos nyt haluaisin paluuta entiseen, jossa näillä kahdella sanalla olisi selvä työnjako, mitä voisin tehdä? Olen jo perustanut kustannustoimittaja Alice Martinin kanssa selvä-sanan tukiyhdistyksen. Olen myös ajatellut lähettää kukkia pakinoitsija Bisquitille, joka puhui selvän puolesta radiohaastattelussa. Ja vetoan nyt Teihin, tämän blogin kaikkiin 123 lukijaan: auttakaa!
Vakavampi kysymys on kuitenkin, onko muutos johtanut merkityksen köyhtymiseen ja voiko jostain ilmaantua uusi sana, jolla kuvattaisiin sään, ajattelun ja puheen selkeyttä?