Vastikään on ilmestynyt suomennokseni Julian Barnesin teoksesta The Sense of an Ending / Kuin jokin päättyisi, jossa vanheneva mies kelaa nuoruutensa tapahtumia uuden todistusaineiston valossa. Päältä katsoen yksinkertainen käännettävä, mutta niin vietävän tarkasti kirjoitettu että suomentaja sai paiskia tosissaan töitä. Tässä pikku katkelma, ensin raakakäännös, sitten painoon päätynyt. Lopuksi kommentteja tekemistäni ratkaisuista.
Sitten ajattelin vielä Adriania. Alusta asti hän oli ollut tarkkanäköisempi kuin me muut. Kun me hellimme itseämme nuoruuden alhoissa ja kuvittelimme että rutiininomainen tyytymättömyytemme oli omaperäinen vastaus ihmisen tilaan, Adrian tähysi jo pitemmälle ja laajemmalle. Hän koki elämänkin kirkkaammin – jopa, ehkäpä nimenomaan, kun päätyi siihen ettei se ollut vaivan arvoinen. Häneen verrattuna minä olin aina ollut tavallinen tallaaja, joka ei oppinut paljonkaan niistä harvoista opetuksista joita elämä tarjosi. Omalta kannaltani katsoen minä tyydyin elämän realiteetteihin ja alistuin sen välttämättömyyksiin: jos näin niin sitten noin, ja niin kuluivat vuodet. Adrianin kannalta nähtynä minä luovutin, lakkasin tutkimasta omaa elämääni, otin sen vastaan sellaisenaan. Ja niin minä ensimmäisen kerran aloin tuntea yleisempääkin katumusta – se oli jotakin itsesäälin ja itsevihan väliltä – koko elämästäni. Alusta loppuun. Olin kadottanut nuoruuteni ystävät. Olin menettänyt vaimoni rakkauden. Oli hylännyt kunnianhimoiset haaveeni. Olin pitänyt tärkeänä ettei elämä vaivaa liikaa ja onnistunut – ja että se oli säälittävää. Keskiverto, olin ollut keskiverto siitä lähtien kun koulu loppui.
Sitten ajattelin vielä Adriania. Alusta asti hän oli aina ollut tarkkanäköisempi kuin me muut. Kun me hekumoimme nuoruuden murheenalhoissa ja kuvittelimme, että jatkuva nurina oli omaperäinen asenne ihmisenä olemiseen, Adrian tähysi jo etäämmälle ja laajemmalle. Hän myös koki elämän kirkkaammin – jopa, ja ehkä nimenomaan, kun päätyi siihen, ettei se ollut vaivan arvoinen. Häneen verrattuna minä olin aina ollut tavallinen tallaaja, joka ei osannut ottaa oppia elämän antamista harvoista läksyistä. Omalta kantiltani katsoen minä olin tyytynyt elämän realiteetteihin ja alistunut sen välttämättömyyksiin: jos tämä on näin niin tuo on sitten noin, ja niin olivat vuodet kuluneet. Adrianin kannalta nähtynä minä olin luovuttanut, jättänyt tarkastelematta kriittisesti omaa elämääni, ottanut sen vastaan sellaisena kuin se eteen tuli. Ja nyt aloin ensimmäisen kerran tuntea yleisempääkin katumusta – jotakin itsesäälin ja itsevihan väliltä – koko eletystä elämästä. Alusta loppuun. Olin hukannut nuoruuteni ystävät. Olin menettänyt vaimoni rakkauden. Oli hylännyt kunnianhimoiset haaveeni. Olin karttanut elämässä kaikkea riesaa ja onnistunut – ja voi miten säälittävää se oli. Keskinkertaisuus, olin ollut keskinkertaisuus siitä lähtien kun koulu loppui.
aina / vaikea selittää miksi tämä lisäys minusta tekee lauseen tajuttavammaksi
hellimme itseämme nuoruuden alhoissa – hekumoimme nuoruuden murheenalhoissa / suomessa on hyviä verbejä korvaamaan kömpelöitä itselleen/itseään -rakenteita, ’murheenalho’ tuttu suomen sana
rutiininomainen tyytymättömyytemme – jatkuva nurina / rytmisesti napakampi, sattuva suomen sana
vastaus ihmisen tilaan – asenne ihmisenä olemiseen / päädyin selittämään näin alkutekstin termin ’human condition’
pitemmälle – etäämmälle / tarkempi suunta
koki elämänkin – myös koki elämän / painotus parempi näin
jopa, ehkäpä – jopa, ja ehkä / äännetoiston välttämiseksi
ei oppinut paljonkaan niistä harvoista opetuksista joita elämä tarjosi – ei osannut ottaa oppia elämän antamista harvoista läksyistä / tiiviimpi, sattuvampi, ’läksyt’ hyvä suomen sana
kannaltani – kantiltani / toiston välttelyä
tyydyin – tyytynyt / alistuin – alistunut / kuluivat – kuluneet / suomen aikamuotojen hierarkia
jos näin niin sitten noin – jos tämä on näin niin tuo on sitten noin / laajennettu ymmärtämisen helpottamiseksi
luovutin, lakkasin tutkimasta – olin luovuttanut, jättänyt tarkastelematta / aikamuoto, täsmällisemmin sanottu
sellaisenaan – sellaisena kuin se eteen tuli / laajennettu lukukokemuksen helpottamiseksi
Ja niin minä ensimmäisen kerran aloin – Ja nyt aloin ensimmäisen kerran / ajanilmausta tarkennettu, suomalainen sanajärjestys
se oli jotakin – jotakin / turhaa sälää poistettu
koko elämästäni – eletystä elämästä / tarkennettu
kadottanut – hukannut / emotionaalisesti painokkaampi
pitänyt tärkeänä ettei elämä vaivaa liikaa – karttanut elämässä kaikkea riesaa / vetelä ilmaus napakammaksi, tehokas suomen sana
että se oli säälittävää – voi miten säälittävää / makuasia?
keskiverto – keskinkertaisuus / parempi suomen sana
Lukija voi toki olla eri mieltä yksityiskohdista, mutta toivon voineeni välittää jotakin siitä, miten työtäni teen. Vieraan kielen jälkien perkaaminen pois tekstistä, merkitysten tarkentaminen, suomen kielelle ominaisten ilmaisujen löytäminen, painotukset, rytmi, siinä sitä puuhaa riittää. Korjausten määrä ei ole tässä pätkässä mitenkään poikkeuksellinen.